Toptaste matkasi ensimmäistä kertaa Ahevnanmaan Sadonkorjuujuhliin!
Olin kuullut paljon Ahvenanmaan vuoden kohokohdasta, Sadonkorjuujuhlista, jotka kuulemma jokaisen pitäisi kokea. Kyseiset juhlat järjestetään vuosittain syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna.
Päätimme lähteä selvittämään, mistä oikein on kyse.
Ahvenanmaalle pääsee kätevästi laivalla. Jos tarkoituksenasi on yöpyä Ahvenanmaalla, voit valita monta eri reittiä sekä Turusta että Helsingistä. Tänä vuonna, kun Ruotsiin matkustaminen on ollut poissuljettua, Viking Line on tehnyt päivä Maarianhaminassa -risteilyjä. Näillä risteilyillä oltiin maissa kuutisen tuntia, mikä oli kesäpäivänä aivan sopiva. Nyt kuitenkin Sadonkorjuujuhlien kunniaksi laiva oli maissa kokonaiset 10 tuntia, jotta ehtisi tehdä ja nähdä mahdollisimman paljon.
Sadonkorjuujuhlien varsinaiset tapahtumapaikat sijoittuvat suurimmaksi osaksi maatiloille ympäri pääsaarta, joten valittavanasi on oman auton ottaminen mukaan laivalle tai opastetun bussimatkan ostaminen. Tai tietty voit kierrellä Maarianhaminassa, mutta silloin tuo 10h saattaa tuntua aika pitkältä ajalta.
Me valitsimme Viking Linen opastetun kierroksen, jotta saisimme mahdollisimman paljon irti matkasta. Bussi lähti klo 10 terminaalin edestä ja palasi takaisin samaiseen paikkaan noin klo 17. Jos halusi, sai myös jäädä Merikortteleihin tai keskustaan ja tulla sitten omin neuvoin takaisin terminaaliin (matkaa keskustasta terminaaliin on ainoastaan kilometri).
Hintaa lipulle kertyi 48euroa, mikä jälkeenpäin mietittynä tuntuu kyllä aika hintavalta, ottaen huomioon että lippu sisältää ainoastaan kuljetuksen ja oppaan. Meidän oppamme Anna-Leena oli aivan hulvaton ja naureskeltiin sen juttuja vielä myöhemmin illallakin. Ainoa, mikä oli pettymys, oli että koronaa ei oikein huomioitu bussia lastatessa. Bussi oli täydempi kuin Helsingin keskustan bussit nykyään. Ilmeisesti heillä oli yksi opas sairastunut, ja tästä syystä ne kaksi bussia jossa oli oppaat täytettiin kolmen sijasta. Ymmärrän ratkaisun ahvenanmaalaisesta näkökulmasta, kun tartuntoja ei sielläpäin niin paljoa ole ollut, mutta helsinkiläiselle oli vähän ahdistavaa olla niin lähellä muita ihmisiä. Takanamme istui myös vanhuksia, joten heitä kävi kovin sääliksi etenkin kun lähes kukaan ei käyttänyt maskia bussissa. Mutta – toivotaan että koronavilkku ei hälytä tämän reissun jälkeen!
Aloitimme saarikierroksen ajelemalla Maarianhaminan läpi upeita huviloita ihastellen. Oppaamme valaisi meitä, että noin 100 taloa Maarianhaminasta on suunnitellut aikanaan Suomen ensimmäinen naispuolinen rakennusmestari Hilda Hongell. Hildan panos ahvenanmaalaiseen arkkitehtuuriin pysyi aikanaan visusti salaisuutena, ja hänen lapsensakaan eivät olleet tietoisia Hildan todellisesta ammatista, kertoi oppaamme. Myös Lars Sonck on suunnitellut useita rakennuksia Maarianhaminassa. Opimme myös, että Maarianhamina on nimetty tsaari Alexander II:n ensimmäisen vaimon Maria Alexandrovnan mukaan. Kävimme samalla ihastelemassa etäältä Marian patsasta, jonka Alexander II on aikoinaan lahjoittanut Ahvenanmaalle.
Arkkitehtuuriin tutustumisen jälkeen olikin aika siirtyä Itäsatamassa sijaitsevaan Merikortteliin (Sjökvarteret). Kortteli on kappale elävää merellistä historiaa missä voi tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin. Täällä on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille, ja museossa voi tutustua puulaivan- ja venerakennustyöhön ennen ja nyt. Aluelta löytyy myös museokauppa ja ravintola sekä uusi Merimoottorimuseo, jossa on vanhojen venemoottoreiden näyttely. Alueella kulkiessa voi tutustua myös perinteiseen ahvenanmaalaiseen venerantaan venevajoineen ja ranta-aittoineen sekä Merenkulkukappeliin.
Merikorttelissa on rakennettu purjelaivat LINDEN, ALBANUS sekä sumppuvene JEHU. Lisäksi täällä on rakennettu parisenkymmentä muuta puualusta. Kävimme kurkkaamassa uuden EMELIA aluksen rakennusta, ja tapasimmekin säätiön hallituksessa istuvan Dan Backmanin pikaisesti. Hän kertoi minulle suurella intohimolla EMELIAn rakennuksesta ja sen rakennettavasta sisaraluksestaan Costa Ricassa. Veneenveisto ja merenkulku on Danin mukaan osa ahvenanmaalaista DNA:ta, ja siksi juuri nämä veneenveistopaikat ovat todella iso osa Merikorttelia.
Jahti ATLANTAn rakentaminen on aloitettu kesäkuussa 2017. Kävimme jututtamassa Madeline Harmsia, joka on yksi kolmesta rakennusmestareista Petter Mellbergin ja Thomas Lindholmin lisäksi. Taas kerran naispuolinen rakennusmestari! Ihana, tasa-arvoinen Ahvenanmaa!
Merikorttelissa on myytävänä myös korkealaatuisia ahvenanmaalaisia käsityötuotteita, joista yksi suuri suosikkini on Guldvivanin koruliike. Täältä voi ostaa kuuluisaa Blomman-korusarjaa, jota Ruotsin kruunuprinsessa Victoria on myös ylpeänä kantanut.
Sitten päästiinkin varsinaisiin Sadonkorjuujuhliin – eli maatiloille! Oppaamme kertoi, että tänä vuonna on puolet tavallisesta väkimäärästä, mikä sai minut kyllä miettimään että kuinka paljon niitä ihmisiä sitten tavallisesti on. Koska nyt joutui jonottamaan kaikkea ja joka puolelle. Se ei sinänsä olisi haitannut, jos olisi ollut omalla autolla – mutta osana bussikierrosryhmää se hankaloitti asioita paljon. Tuli aikamoinen kiire jokaisella tilalla, kun jokaiseen ruokakojuun oli vähintään se vartin jonotus kuten myös vessoihin. Lisäksi tarjolla oli ainoastaan makkaroita, hodareita ja hampurilaisia – jokaisessa paikassa. Tämä oli ehkä tällaiselle ruokamatkailijalle iso pettymys. Olin mielessäni kuvitellut, että jokaiselta tilalta voi ostaa jotain pientä sen tilan erikoisuutta, esimerkiksi annoksia vuohdenjuustoa, leikkeleitä tai ihan mitä vaan, joka olisi valmistettu kyseisellä tilalla. Käsittääkseni joillain tiloilla oli kyllä jotain ravintolapäivä-tyylisiä myyntikojuja, mutta ehkä se meidän bussimme reitti ei vaan vienyt juuri niille tiloille. Sääli!
Lapsille oli heinäpaaluilla hyppelyä, labyrintteja, aarreseikkailuja, kokkikouluja ja vaikka mitä! Lisäksi pääsi silittelemään jokaisen maatilan, onnelliselta ja hyvinvoivilta vaikuttavilta eläimiä. Tämä oli minunkaltaiselle eläinrakkaalle ihmiselle ehkä tämän kierroksen parasta antia. Ja tuli todella hyvä mieli nähdä kuinka hyvin eläimiä hoidetaan. Mutta tämähän on tyypillistä ahvenanmaalaista, eläinten hyvinvointi ja luonnon kanssa tasapainossa eläminen on heille elintärkeää. Oppaamme kertoin myös, että samalla tavalla kun on vegaaneja, niin on olemassa myös axgaaneja. Ax-lyhenteen löydät ahvenanmaalaisten verkkosivujen päätteestä, ja siitä ollaan keksitty tämä uusi termi. Axgaani on siis henkilö, joka käyttää pää-asiallisesti ainoastaan ahvenanmaalaisia tuotteita. Ahvenanmaalla on oma meijeri, jonka maito on saanut Euroopan paras maito-tunnustuksen. Lisäksi ahvenanmaalainen lammas on niin suosittu, että sitä on todella vaikea saada, ja joskus sitä ei riitä edes ahvenanmaalaisille itsekään, kun mannermaa ennakkotilaa kaiken heti kauden alussa. Mutta se on ymmärrettävää, onnellisuuden maistaa eläimestä. Onnellinen eläin tuottaa hyvää maitoa ja onnellisen elämän eläneen eläimen lihan tunnistaa kyllä.
Kävimme myös Pub Stallhagenissa sekä Judy’s hantverk & inredning keramiikkapajassa, mutta niin kävi myös muutama muu. Stallhagenissa puolet ajasta meni taas jonossa ja Judy’sissa kävimme pikaisesti kääntymässä, mutta puoti oli niin tupaten täynnä ihmisiä että käännyimme nopeasti kannoillamme ja lähdimme takaisin bussiin. Molemmat paikat ovat varmasti hienoja, jos ne voi ajoittaa sellaiselle hetkelle että siellä ei olisi ihan noin paljon ihmisiä samaan aikaan. Stallhagenin hunajaolut ansaitsee kuitenkin eritysimaininnan – sen me onneksi ehdimme kokea!
No kumpi on sitten parempi – omalla autolla meneminen vai bussilla? Halvemmaksi tulee tietenkin ottaa oma auto mukaan matkalle, etenkin jos matkaseurueessa on useampi henkilö. Muistaakseni Viking Linelle auton mukaan ottaminen olisi maksanut vain 40euroa. Ja omassa autossa on se hyvä puoli, että voi itse suunnitella päivän oman maun mukaisesti ja olla jokaisessa paikassa juuri sen aikaa kun haluaa. Ensi vuonna aion ehdottomasti ottaa oman auton! Mutta näin ensikertalaisena koen että sain kyllä enemmän irti päivästä opastetulla kierroksella. Opin todella paljon taas uutta Ahvenanmaasta meidän oppaalta, ja olihan se ihan mukavaa ettei tarvinnut miettiä parkkipaikkoja tai reittejä.
Sadonkorjuujuhlat saa minulta kyllä ison peukutuksen, ja aivan varmasti tulen uudestaan ensi vuonna!
Kuvat: Elina Engberg
