Helsingin Eteläsatamassa vieraillut Scenic Eclipse II näyttää enemmän superjahdilta kuin risteilyalukselta. Sen tummat lasipinnat kaartuvat matalan, 168 metriä pitkän rungon ympärille, eikä kansilla näy suurille risteilyaluksille tyypillisiä vesiliukumäkiä, valtavia aurinkotuolirivejä tai tuhansien matkustajien ihmisvirtoja.
Sen sijaan yläkannella odottaa jotain huomattavasti epätavallisempaa: kaksi Airbus-helikopteria. Jossain aluksen sisällä on vielä yksi kulkuväline lisää – sukellusvene. Scenic Eclipse II idea alkaa hahmottua jo tässä. Matkustaja voi aamulla nousta helikopteriin katsomaan jäätikköä ilmasta, iltapäivällä lähteä Zodiac-veneellä rantaan ja palata sen jälkeen laivalle kylpylään. Illalla hän voi aloittaa samppanjalla ja kaviaarilla, syödä usean ruokalajin fine dining -illallisen ja vetäytyä lopuksi sviittiin, jossa oma hovimestari on jo huolehtinut minibaarista.
Vuonna 2023 liikennöinnin aloittanut Scenic Eclipse II on yhtiön toinen Discovery Yacht. Ensimmäinen Scenic Eclipse lanseerattiin vuonna 2019. Alukset on rakennettu yhdistämään tutkimusmatkailu sellaiseen ylellisyyteen, joka yleensä yhdistetään pikemminkin yksityisjahteihin kuin tutkimusaluksiin.
Scenic Groupin Manner-Euroopan myynnistä vastaava Kay Sion kiteyttää olennaisen nopeasti.
– Alus ei ole kovin suuri.
Se on tietoinen valinta. Scenic Eclipse II mahtuu enintään 228 matkustajaa, vaikka tilaa on kokonaisen suuren luksushotellin verran.
– Ihmiset oppivat nopeasti tuntemaan toisensa. Myös miehistö oppii tuntemaan vieraat, heidän tapansa ja mieltymyksensä, Sion kertoo.
Tässä piilee Scenicin käsitys ultraluksuksesta. Luksusta eivät ole vain samppanja, suuret sviitit tai fine dining. Luksusta on se, ettei matkustajan tarvitse joka aamu kertoa uudelleen, miten hän juo kahvinsa.
Aluskierroksen aikana Scenic Eclipse II oli 204 matkustajaa ja 184 miehistön jäsentä. Kun tutkimusmatkalle liittyy vielä Discovery Team asiantuntijoineen, henkilökunnan määrä alkaa lähestyä matkustajien määrää. Suhdeluku näkyy tavassa, jolla aluksella ajatellaan palvelua.
Baarihenkilökunta tietää, mitä vieras juo ennen illallista. Ravintolassa muistetaan ruokavaliot ja mieltymykset. Sviitin hovimestari tietää, haluaako matkustaja aamukahvinsa huoneeseen vai parvekkeelle ja millä juomilla minibaari kannattaa täydentää.
Sion puhuu paljon juuri pienestä mittakaavasta.
– Samalla palvelusta voidaan tehdä hyvin henkilökohtaista.
Tarkoituksena ei ole, että palvelu tuntuu jäykältä tai seremonialliselta. Ihanteellinen luksus on lähes näkymätöntä, asiat vain tapahtuvat. Kuten kun matkustaja palaa retkeltä, ja sviitti on kunnossa. Hän haluaa syödä rauhassa omalla parvekkeellaan, ja illallinen järjestyy sinne. Hän kertoo kerran pitävänsä tietystä viinistä, eikä asiaa tarvitse välttämättä seuraavana iltana selittää uudelleen.
Kun aluksella on vain hieman yli 200 matkustajaa, ihmiset eivät myöskään katoa massaan.
– Vieraat kohtaavat toisensa ja tutustuvat nopeasti, Sion sanoo.
Ajatus muistuttaa enemmän muutaman viikon ajan liikkuvaa kansainvälistä hotellia tai yksityisklubia kuin tavanomaista risteilyalusta.
Scenic Eclipse II ei puhuta hyteistä vaan sviiteistä. Niitä on 114 viidellä kannella, ja jokaisessa on oma parveke tai terassi. Pienimmät Verandah- ja Deluxe Verandah -sviitit ovat noin 32–34 neliömetrin kokoisia, suurimmissa sviiteissä pinta-alaa voi olla jopa noin 245 neliömetriä. Pienimmänkin sviitin koko kertoo paljon siitä, mihin aluksen tilaa on käytetty. Kun matkustajia on vähän, jokaiselle voidaan antaa enemmän omaa tilaa.
Lattiasta kattoon ulottuvat lasiset liukuovet avaavat sviitin merelle. Oven takana on oma kalustettu parveke, jolla odottavat myös kiikarit. Niille on käyttöä, kun reitti kulkee pohjoisten merialueiden, saaristojen tai tutkimusmatkakohteiden läpi, silloin näkymä ei ole vain taustakuva. Horisontissa voi näkyä valaita, merilintuja, jäätiköitä tai kokonaan asumattomia rantoja.
Sviitin sisällä on king size -kokoinen Scenic Slumber -vuode, tyynyvalikoima sekä erilliset makuu- ja oleskelualueet. Äänieristykseen on kiinnitetty erityistä huomiota, sillä luksuksen keskeisimpiä elementtejä on yksi kaikkein yksinkertaisimmista: hiljaisuus. Oman oven sulkemisen jälkeen pitäisi syntyä tunne hotellisviitistä, joka sattuu liikkumaan valtamerellä.
Scenic Eclipsellä hovimestari ei ole vain kalleimpien sviittien etuoikeus, vaan hovimestaripalvelu kuuluu kaikille matkustajille. Hovimestari voi järjestää ruokailun sviittiin, hoitaa erityistoiveita ja auttaa käytännön asioissa. Hän voi myös huolehtia siitä, että minibaari vastaa matkustajan henkilökohtaisia mieltymyksiä.
Minibaarissa voi olla viinejä, samppanjaa ja väkeviä alkoholijuomia, ja sisältöä voidaan muuttaa vieraan toiveiden mukaan. Illy-kahvi ja erikoisteet täydennetään päivittäin. Jos aamua ei halua aloittaa ravintolassa, aamiaisen voi tilata sviittiin ja syödä omalla parvekkeella. Tällaisissa hetkissä aluksen ylellisyys muuttuu konkreettiseksi; Herätys uudessa paikassa, ulkona ehkä Norjan rannikko, Välimeren satama tai jääpeitteinen horisontti. Kahvi ja aamiainen saapuvat huoneeseen. Päivää ei näin tarvitse aloittaa jonottamalla mihinkään.
Yksi aluksen erikoisimmista luksuksista ei maksa mitään ylimääräistä, matkustajat saavat nimittäin mennä komentosillalle. Useimmilla matkustaja-aluksilla komentosilta on tarkasti suljettu työtila. Scenic Eclipse II käytössä on open bridge -periaate: matkustajat voivat tulla seuraamaan kapteenin ja muun henkilökunnan työskentelyä silloin, kun turvallisuustilanne sen sallii.
Sion kuvailee tilannetta:
– Kun saavumme satamaan, lähdemme satamasta tai teemme ohjausliikkeitä, vieraat voivat tulla istumaan komentosillalle ja katsomaan, mitä tapahtuu.
Siellä voi nähdä tutkat, navigointijärjestelmät ja valtavat ikkunat, joiden läpi alusta ohjataan satamaan. Kokemus on pieni mutta paljastava. Matkustajaa ei suljeta hotellikuplan sisälle, vaan hänelle näytetään myös matkanteon koneisto. Komentosilta suljetaan yleensä vain yöksi, sillä käytävästä tuleva valo voisi häiritä pimeässä työskentelevien miehistön jäsenten näkökykyä. Muuten se on auki: Aamukahvin jälkeen voi siis kävellä komentosillalle ja seurata, kuinka 168-metrinen alus lähestyy seuraavaa satamaa.
Scenic Eclipse -alusten kaksi Airbus H130-T2 -helikopteria näyttävät ensin lähes absurdilta yksityiskohdalta. Risteilyalus, jolla on oma lentokalusto. Mutta kun niitä katsoo lähempää, ne alkavat kuitenkin tuntua koko konseptin loogiselta jatkolta.
Scenic ei halua viedä matkustajaa vain niihin paikkoihin, joihin laivalla pääsee. Tarkoituksena on päästä laivasta vielä pidemmälle. Helikopteriin mahtuu lentäjän lisäksi kuusi matkustajaa. Suuret lasipinnat on suunniteltu maisemalentoihin, joten näkyvyys ulos on poikkeuksellisen laaja. Lentoretki voi olla maisemalento rannikon tai vuoriston ylle. Toisinaan helikopteri voi viedä matkustajat paikkaan, johon laivasta käsin olisi muuten hankala päästä, esimerkiksi syrjäiseen luontokohteeseen.
Helikopteriretket ovat lisämaksullisia, ja lentäminen riippuu aina säästä sekä paikallisista säännöistä. Aluskierroksella noin 20 minuutin lennon hinnaksi kerrottiin noin 500 dollaria matkustajalta ja puolen tunnin lennon hinnaksi noin 680 dollaria. Pidemmät retket laskeutumisineen voivat nousta noin 1 500 dollariin.
Hintaa enemmän mieleen jää kuitenkin lähtötilanne, matkustaja ei näin lähde retkelle lentoaseman terminaalista. Hän kävelee omalta risteilyalukseltaan helikopterille ja muutaman minuutin kuluttua sama alus voin näkyä jo pienenä alhaalla merellä.
Jos kaksi helikopteria eivät vielä riitä, Scenic Eclipse -konseptiin kuuluu myös oma sukellusvene; Scenic Neptune vie matkustajat maailmaan, joka jää tavallisella risteilyllä kokonaan näkemättä.
Alkuperäinen Scenic Neptune perustui U-Boat Worxin Cruise Submarine 7 -malliin. Sen sisällä oli tilaa kuudelle matkustajalle ja luotsille, ja teknisesti alus pystyi sukeltamaan jopa 300 metrin syvyyteen. Uudempi Scenic Neptune II jatkaa samaa ajatusta suuremmalla matkustajakapasiteetilla. Sisällä ei istuta märkäpuvussa happipullo selässä vaan matkustajat ovat paineistetussa, ilmastoidussa matkustamossa ja katsovat vedenalaista maailmaa suurten ikkunoiden läpi.Korallit, kalat ja vedenalaiset kalliomuodostelmat lipuvat ohi lähes kuin elokuvassa.
Helikopteri ja sukellusvene edustavat saman ajatuksen kahta ääripäätä: toisena päivänä maailmaa katsotaan ylhäältä, toisena pinnan alta.
Scenic ei halua, että kaukainen maisema jää vain valokuvaksi, näin sitä varten mukana matkustaa Discovery Team. Expedition-matkoilla ryhmään voi kuulua jopa 20 eri alojen asiantuntijaa. Mukana voi olla geologeja, historioitsijoita, arkeologeja, luonnontieteilijöitä ja valokuvaajia. Heidän tehtävänään on avata maisemaa ja taustoja.
Tällä matkalla jäävuori ei ole vain jäävuori, vaan geologi voi kertoa, miten se syntyi ja miksi sen väri vaihtelee. Satama ei ole pelkkä kaunis vanhakaupunki, historioitsija voi kertoa, mitä siellä tapahtui vuosisatoja aikaisemmin, valokuvaaja puolestaan voi auttaa matkustajaa saamaan valosta ja maisemasta enemmän irti.
Retkillä käytetään Zodiac-veneitä ja kajakkeja, ja joillakin reiteillä voidaan myös snorklata. Tämä on toinen puoli Scenic Eclipse II maailmaa. Päivällä Gore-Tex, pelastusliivit ja Zodiac-vene, illalla samppanja, hovimestari ja valkoinen pöytäliina. Juuri vastakohta tekee kokemuksesta kiinnostavan.
Kylmältä mereltä palaava matkustaja voi suunnata lähes suoraan Senses Spa -kylpylään. Noin 550 neliömetrin alue on suuri suhteessa siihen, että koko aluksella on vain hieman yli 200 matkustajaa.
Tarjolla on erilaisia kasvo- ja vartalohoitoja sekä hierontoja, mutta kylpylä ei ole vain hoitohuoneiden kokoelma. Siellä on saunoja, höyrysauna, rentoutumisalueita, lämpölepotuoleja, terapeuttisia suihkuja ja lämpötilasäädelty vilvoitteluallas. Kylpyläterassilla voi levätä aurinkotuolissa merimaiseman äärellä.
Aluksen luksus näyttäytyy ehkä voimakkaimmillaan juuri silloin, kun kaksi maailmaa törmäävät; Vielä tunti aikaisemmin matkustaja on voinut seistä tuulessa Zodiac-veneessä katsomassa jääseinämää, nyt hän makaa lämmitetyllä lepotuolilla kylpytakki päällä. Ulkopuolella maisema on edelleen sama, mutta matkaajan olosuhteet ovat muuttuneet.
Hyvinvointia jatkavat kuntosali sekä jooga- ja pilatesstudio kannella seitsemän. Kuntosalilta näkyy merelle. Juoksumatolla ei siis katsota seinää tai televisioon kuvattua virtuaalimaisemaa, vaan oikeaa horisonttia. Studion ohjelmassa on joogan ja pilateksen lisäksi aerial-joogaa, TRX-harjoittelua, mindfulness-meditaatiota ja tiibetiläisiä äänimaljoja, halutessaan matkustaja voi varata henkilökohtaisen valmentajan tai yksityisen jooga- tai pilatestunnin.
Jos Scenic Eclipse II helikopterit ovat aluksen näyttävin ominaisuus, ravintolat saattavat olla sen ylellisin. Hieman yli 200 matkustajalle on tarjolla jopa kymmenen erilaista ruokailuelämystä, koska Scenicillä halutaan välttää tunnetta, että risteilyllä syödään joka ilta samassa suuressa ruokasalissa.
Kay Sion korostaa ruokalistojen vaihtuvuutta.
– Kahden viikon matkallakaan vieraan ei tarvitse syödä samaa pääruokaa kahdesti.
Elements on aluksen suurin ravintola. Sen keittiössä yhdistyvät välimerelliset ja kansainväliset vaikutteet, tuorepasta, risotot, liha, kala, äyriäiset ja kasvisruoat.
Sion painottaa sanaa vaihtelu. Matkustajan ei pitäisi viikon kuluttua alkaa tuntea, että vaihtoehdot on jo nähty.
Koko’s Asian Fusion vie ruokailun Aasiaan. Annoksia tuodaan pöytään jaettavaksi, ja vaikutteet voivat liikkua Aasiasta Intiaan ja Lähi-itään. Tunnelma on rennompi ja sosiaalisempi kuin klassisessa fine dining -ravintolassa ja jos haluaa vielä vaihtelua, samassa kokonaisuudessa toimii pieni sushiravintola.
Sitten tulee Night Market @ Koko’s, ravintola, johon mahtuu vain kahdeksan vierasta kerrallaan. Kokki valmistaa ruokaa aivan ruokailijoiden edessä, ja illan kuuden ruokalajin menu voi rakentua esimerkiksi filippiiniläisen, intialaisen tai muun aasialaisen katuruokakulttuurin ympärille. Samalla kokki kertoo ruoasta, sen taustasta ja valmistuksesta ja ruokailija näkee, miten annos syntyy. Kun matkustajia on vain kahdeksan, illallinen alkaa muistuttaa yksityistä kokkaussessiota.
Toisenlaisen illan voi aloittaa Lumièren samppanjabaarissa. Lasissa on ranskalaista samppanjaa, ja sen seuraksi voidaan tarjota pieni kaviaariblinillä alkava suupala. Sitten siirrytään ranskalaiseen fine dining -ravintolaan, jossa seitsemän ruokalajin illallinen valmistetaan tämän ravintolan omassa keittiössä, ja myös viinivalikoima on rakennettu kokonaisuutta varten.
Vain kymmenelle vieraalle tarkoitettuun illalliseen ei yksinkertaisesti tehdä normaalia varausta. Tänne ei pääse kuka vaan, vaan mukaan kutsutaan. Illallinen sisältää kymmenen ruokalajia ja niille rakennetut viiniparitukset. Valmisteluun saattaa kulua keittiömestarilta useita päiviä. Mutta Sionin mukaan ideana ei ole vain tarjota mahdollisimman hienoa ruokaa.
– Emme halunneet, että vieraat vain istuvat ja odottavat seuraavaa annosta.
Siksi ruokailijat otetaan mukaan. Jokaisella on pieni työkalulaatikko, jonka välineitä tarvitaan illan edetessä. Jossakin annoksessa ruokailija sivelee kastikkeen itse lautaselle. Toisessa hän osallistuu annoksen viimeistelyyn.
Kokki on koko ajan lähellä, joten hänen kanssaan voi keskustella raaka-aineista ja tekniikasta, ja koska ruokailijoita on vain kymmenen, illan aikana myös vieraat alkavat keskustella keskenään.
Sionin kuvaama luksus onkin tässä kiinnostavalla tavalla sosiaalista. Eksklusiivisuus ei tarkoita eristäytymistä muista ihmisistä, vaan mahdollisuutta jakaa jotain hyvin pienen ryhmän kanssa.
Kaikki ruokailu ei kuitenkaan tarkoita kymmenen ruokalajin illallisia, vaan esimerkiksi Yacht Clubissa voi syödä rennommin ja halutessaan matkustaja voi tilata ruoan omaan sviittiinsä. Hovimestari huolehtii järjestelyistä. Yhtenä iltana voi siis viettää kolme tuntia Chef’s Tablessa, seuraavana syödä rennosti ja kolmantena jäädä omalle parvekkeelle.
Sama luksuksen ajatus jatkuu aluksen baareissa ja loungeissa, joita on yhdeksän; Lumièren samppanjabaarissa ilta alkaa ranskalaisella samppanjalla, Scenic Lounge Barissa voi tutustua viskeihin, Panorama Barissa cocktailia juodessa horisontti avautuu ulkopuolelle, Observation Loungessa voi sen sijaan istua erikoisteen kanssa ja vain katsella maisemaa.
Helikopterit, sukellusvene, samppanja ja hovimestari tekevät Scenic Eclipse II helposti näyttävän luksusesineeltä. Mutta aluksella liikkuessa ymmärtää vähitellen, ettei kaikkein olennaisinta ole yksittäinen ylellinen yksityiskohta, vaan se on niiden yhdistelmä.
Mahdollisuus lähteä aamulla helikopterilla katsomaan maisemaa ylhäältä ja palata sen jälkeen hierontaan, mahdollisuus seistä tutkimusretkellä keskellä raakaa luontoa ja muutamaa tuntia myöhemmin istua seitsemän ruokalajin ranskalaisella illallisella ja mahdollisuus keskustella kapteenin kanssa komentosillalla ja sen jälkeen vetäytyä omalle parvekkeelle katsomaan horisonttia.
Ja ennen kaikkea mahdollisuus tehdä tämä ilman tuhansien muiden matkustajien joukkoa. Sion palaa puheessaan jatkuvasti aluksen pieneen kokoon.
– Alus ei ole kovin suuri.
168-metrisen laivan kohdalla lause kuulostaa aluksi hieman oudolta. Sitten huomaa, mitä hän tarkoittaa. Kyse ei ole aluksen metreistä, vaan siitä kuinka monen ihmisen kesken ne jaetaan.
Scenic Eclipse II ehkä kiinnostavin luksuskäsitys liittyy lopulta johonkin, jota ei voi sijoittaa sviittiin. Helikopteri antaa mahdollisuuden nähdä maiseman ilmasta. Sukellusvene avaa maailman pinnan alla. Zodiac-vene pääsee rantaan, johon satamaa ei ole rakennettu. Kajakilla pääsee hiljaa vedenpinnan tasolle. Discovery Teamin asiantuntija voi puolestaan avata maiseman historian, geologian tai luonnon tavalla, jota matkustaja ei ehkä itse osaisi nähdä.
Scenic Eclipse II äärimmäinen luksus ei ole se, että matkustaja saa kaiken eteensä. Se on se, että hänelle voidaan avata ovia paikkoihin ja kokemuksiin, joihin on vaikea päästä, ja kun hän palaa takaisin, märkä takki voidaan riisua, lämmin kylpylä odottaa, sviitin minibaari on täytetty ja illalla pöydällä voi olla samppanjalasi.Horisontin takana odottaa seuraava paikka. Sionin kuvaamassa maailmassa olennaista on, että matkustaja voi itse valita, kuinka sen kohtaa, helikopterista, sukellusveneestä, kajakista, komentosillalta – tai omalta parvekkeelta kahvikuppi kädessä.
