Jos Constance Moofushin taika syntyy paljaista varpaista, rennosta tunnelmasta ja tunteesta, että aika pysähtyy, saman hotelliperheen Constance Halaveli näyttää Malediivien toisen puolen. Täällä huvilan ovesta avautuu Intian valtameri, omassa altaassa voi lillua proseccolasi kädessä ja illalliselle tekee mieli pukeutua hieman paremmin. Tämä on luksusta ihmiselle, joka todella rakastaa luksusta.
Matkamme jatkui Constance Moofushilta Halaveliin nopealla speedboatilla. Resortit sijaitsevat eri Ari-atolleilla, mutta siirtyminen niiden välillä kesti vain noin puoli tuntia. Vene todella oli nimensä veroinen: vauhtia riitti, mutta atollien suojassa matka sujui varsin mukavasti. Halaveli ilmestyi horisonttiin yhtä epätodellisen kauniina kuin Moofushi muutamaa päivää aikaisemmin. Valkoista hiekkaa, palmuja ja turkoosia vettä – juuri sellainen pieni paratiisisaari, jonka vuoksi Malediiveille lennetään toiselta puolelta maailmaa.
Laiturilla odotti suorastaan White Lotus -henkinen vastaanotto. Koska olimme veneen ainoat matkustajat, vastassa tuntui olevan henkilökuntaa lähes resortin jokaiselta osastolta heiluttamassa tervetuliaisiksi. Ensimmäisten minuuttien aikana yksi asia kävi nopeasti selväksi: Halaveli on viimeisen päälle viimeistelty.
Jos kuvailisin Moofushia sanoilla barefoot luxury, Halavelille valitsisin sanat premium luxury. Saari on pieni, vehreä ja äärimmäisen kaunis, mutta tunnelma on selvästi elegantimpi. Moofushilla unohdin kengät kolmeksi päiväksi. Halavelissa ensimmäiselle aamiaiselle menin vielä paljain jaloin, mutta katsellessani ympärilleni alkoi tuntua siltä, että ehkä täällä flip-flopitkin olisivat ihan paikallaan.
Vieraat olivat tyylikkäitä, joukossa paljon italialaisia, design-vaatteita ja hieman enemmän sellaista kansainvälisen luksusresortin tunnelmaa. Ei jäykkää, mutta selvästi hienostuneempaa. Lapsia näkyi yllättävän vähän, vaikka Halavelissa on kids club. Resortti säilyi koko vierailumme ajan hyvin rauhallisena.
Saari itsessään on niin pieni, ettei tänne kannata tulla siinä toivossa, että päivät kuluvat pitkillä kävelylenkeillä. Kuntosali ja tenniskenttä löytyvät, samoin joogaa, liikuntaa ja erilaisia retkiä, mutta Halavelin idea on enemmän siinä, että välillä on täysin hyväksyttävää olla tekemättä yhtään mitään.
Ja kun näkee oman huvilansa, ymmärtää hyvin miksi.
Majoituimme Water Villassa, ja sanon tämän ilman kovin suurta epäröintiä: se oli yksi kauneimmista vesihuviloista, joissa olen koskaan yöpynyt. Kun oven avaa ensimmäisen kerran, katse menee suoraan huvilan läpi edessä avautuvalle Intian valtamerelle. Turkoosia vettä näkyy niin pitkälle kuin silmä kantaa. Siinä kohtaa joutui hieman haukkomaan henkeä. Water Villa on valtava, 100-neliöinen kokonaisuus. Makuuhuoneen ja oleskelutilan lisäksi siellä on suuri, valoisa kylpyhuone pyöreine kylpyammeineen. Ovet avautuvat suoraan terassille ja merelle.
Ja sitten on terassi. Aurinkotuoleja, oleskelutila, suuret pehmeät tyynyt – ja oma uima-allas. Altaasta tuli nopeasti yksi lempipaikoistamme. Saattoi lillua vedessä, juoda lasin proseccoa, siirtyä hetkeksi aurinkoon ja sen jälkeen laskeutua portaita suoraan mereen snorklaamaan. Suoraan omasta huvilasta.
Meillä kävi vielä poikkeuksellisen hyvä tuuri, sillä huvilamme kohdalla kulki reitti suoraan kotiriutalle. Veden alla vastaan tuli niin paljon elämää, ettei välillä tiennyt, minne katsoisi. Näimme rauskuja, valtavan määrän trooppisia kaloja ja pieniä riuttahaita. Yhdessä vaiheessa kaksi pikkuruista haita ui suoraan kohti. Tiesin toki, ettei tilanteessa ollut mitään varsinaista vaaraa, mutta kyllä siinä snorkkelin takana silmät hieman suurenivat.
Näimme myös harvinaisemman kitara- tai kiilarauskua muistuttavan eläimen, joka oli yksi koko Malediivien-matkan hienoimmista vedenalaisista kohtaamisista. Moofushin kotiriutta oli erinomainen, mutta Halaveli ei jäänyt sille yhtään jälkeen.
Yhtenä aamuna meille järjestettiin myös klassinen Malediivien Instagram-unelma: floating lunch omaan altaaseen. Se näyttää kuvissa upealta – ja näyttää myös todellisuudessa upealta. Käytännöllisyys on sitten toinen asia. Aamiaisen syöminen altaassa kelluvan valtavan tarjottimen äärellä ei ehkä ole maailman ergonomisin tapa aloittaa päivä. Mutta kerran elämässä se on hauska kokeilla, ja kuvat ovat tietenkin täydellisiä.
Jos yksi asia erottaa Halavelin erityisen selvästi Moofushista, se on viinimaailma. Täällä viini otetaan tosissaan. Resortin Jahaz- ja Jing-viinikellareissa on yhteensä yli 22 500 pulloa ja yli 1 600 eri viiniä yli 300 tuottajalta. Valikoima on sellainen, että viininystävä voisi käyttää pelkästään sen tutkimiseen huomattavan osan lomastaan. Meillä oli full board, mutta jos palaisin Halaveliin, valitsisin ehdottomasti all inclusiven – ja erityisesti laadukkaamman juomavaihtoehdon.
Ruokapuolella kokeilimme muun muassa rennompaa Meeru-rantaravintolaa ja resortin pääravintola Jahazia. Jing, veden päällä sijaitseva aasialaiseen fuusiokeittiöön keskittyvä ravintola, jäi tällä kertaa testaamatta. Ruoka oli kautta linjan erittäin hyvää, ja jälleen kerran Constance onnistui erityisesti jälkiruoissa.
Myös aamiainen oli erinomainen. Omilta kokkauspisteiltä sai tilata kananmunat juuri haluamallaan tavalla, ja erityisesti omeletit jäivät mieleen täydellisen pehmeinä ja herkullisina.
Halavelin hiekkaranta kuuluu kauneimpiin, joita olen nähnyt. Valkoinen hiekka, palmut ja lähes epätodellisen turkoosi vesi muodostavat sellaisen maiseman, johon kameraa tulee osoitettua jatkuvasti, vaikka saman kuvan olisi ottanut jo kymmenen kertaa. Oma suosikkipaikkani löytyi baarin ja ravintolan tuntumasta, missä rannalla oli täydellinen chillauspaikka palmujen alla.
Kaunein hetki koettiin auringonlaskun aikaan. Istuimme Jing Barissa drinkillä katsomassa, kuinka taivas vaihtoi väriä Intian valtameren yllä. Siinä hetkessä Halaveli tuntui juuri siltä, mitä luksusmatkalta parhaimmillaan hakee: romanttiselta, elegantilta ja vähän epätodelliselta.
Constance Halavelin allasalue oli yksi resortin parhaista paikoista viettää päivää. Allas oli todella suuri, joten siinä pystyi myös kunnolla uimaan eikä pelkästään pulahtamaan viilentymään. Heti altaan vieressä avautui valtavan kokoinen valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri, joten altaalta pystyi siirtymään käytännössä suoraan uimaan Intian valtamereen.
Tekemistä Halavelissa riitti muutenkin lähes loputtomasti. Resort järjesti erilaisia retkiä ja tarjolla oli todella kattava valikoima vesiurheilua – snorklauksesta ja sukelluksesta SUP-lautailuun, melontaan ja vauhdikkaampiin lajeihin. Tuntui, että mitä tahansa veteen liittyvää keksi haluavansa tehdä, se onnistui. Halavelissa loman pystyi siis viettämään juuri niin kuin itse halusi: joko täysin tekemättä mitään rannalla ja altaalla tai täyttämällä päivät retkillä ja aktiviteeteilla.
Kaikkein vahvimmin Halavelista jäi mieleen kuitenkin oma Water Villa. Eräänä päivänä laskeuduin huvilan portaita suoraan mereen, laitoin snorkkelin kasvoille ja lähdin uimaan kohti kotiriuttaa. Siinä hetkessä pysähdyin ajattelemaan: ei voi olla todellista, että tämä on oikeasti minun elämäni juuri nyt. Ehkä se kertoo Halavelista kaiken olennaisen.
Täällä luksus ei jää vain hotellihuoneen sisustukseen tai hyvään viinilistaan. Parhaimmillaan se on mahdollisuus avata oman huvilan ovi, kävellä muutama askel ja hypätä suoraan keskelle yhtä maailman upeimmista vedenalaisista ympäristöistä.
Tätä kysymystä minulta kysyttäisiin varmasti ensimmäisenä. Vastaus on ärsyttävä: molempi parempi. Moofushi on rennompi, lämminhenkisempi ja huolettomampi. Halaveli on elegantimpi, viimeistellympi ja ylellisempi.
Jos matkailijalle luksus tarkoittaa erinomaista viinivalikoimaa, upeaa Water Villaa omalla altaalla, tyylikästä ympäristöä ja viimeisen päälle hiottua palvelua, valitsisin Halavelin. Jos tärkeintä on paljain jaloin kulkeminen ja erittäin rento tunnelma, valitsisin Moofushin. Itse en ehkä valitsisi ollenkaan. Yhdistäisin ne. Ensin muutama päivä Moofushin barefoot luxuryä, sen jälkeen Halavelin premium-luksusta. Resorttien välillä pääsee nopeasti veneellä, mutta tunnelmaltaan ne ovat riittävän erilaisia, jotta tuntuu melkein siltä kuin samalla matkalla saisi kaksi lomaa.
Halavelissa viisi yötä olisi minulle juuri sopiva aika. Menisinkö takaisin? Ehdottomasti. Kun ajattelen Halavelia nyt, mieleen tulevat ensimmäisenä oma Water Villa, turkoosi meri ja tunne siitä, että muutaman päivän ajan ei oikeastaan tarvitse haluta olla missään muualla.
Jutun on kirjoittanut Malediivien resortteja kiertelevä Titti Myhrberg
Kuvat: Elina Engberg
