Turun kaupungin kauneimmalla paikalla, Läntisellä Rantakadulla, sijaitsee tämä Aurajoen helmi, E.Ekblom. Vaikka nimi onkin herrasmainen, on ravintola tunnelmaltaan kotoisa ja rento. Se mitä ei päältäpäin näe, on ravintolan suuri koko. Kadulta katsoen ihastelee heti suuria lasi-ikkunoita ja ovesta sisään tullessa tunnelimainen etusali päättyy koristeelliseen baaritiskiin. Mutta ravintolatila kätkee sisäänsä paljon muutakin.
Meidät ohjattiin etusalista alakertaan, jossa avautui vielä kolme toinen toistaan viehättävämpää tilaa. Istahdimme alasaleista suurimpaan, Loungeen, joka sopii peräti 40 hengelle ja on varattavissa myös yksityiskäyttöön. Näihin aikoihin tilassa on kuitenkin väljemmin asiakaspaikkoja.
Alkuun nautimme cocktaileja. Seuralaiseni otti perinteikkään Negronin, itse tilasin drinkkilistan suosituimman juoman. Valkea kuulas – nam mikä herkkupala! Se oli makumaailmaltaan raikas ja puhdas, kotimaisten Paddaisten omenien innoittama ’sour’.
Ruokalistalta löytyy mehevät burgerit, herkulliset tapakset ja klassisemmatkin annokset. Annokset ovat juuri sitä mitä menulla lukee, ei rönsyilevää vaan rehellistä ja maukasta. Monien suosikkina listalla on ravintolan legendaariseksi noussut vaihtuva Jannen Kattila -menu, johon mekin päädyimme. Hintakaan ei päätä huimaa, koska se on kolme ruokalajin menuksi erittäin kohtuullinen 39 €. Menulla on valittavissa kaksi eri alku- ja pääruokaa, välijuustot +3 € ja jälkiruoka. Viinipaketti menulle suunnitelluilla viineillä on vain 30 €, välijuustojen viini saman +3 €.
Me halusimme maistaa kaikkea Jannen Kattila -menusta, joten valitsimme molemmat alku- ja pääruuat, yhden välijuuston ja yhden jälkiruuan. Vierailumme aikana listalla oli härkätatakia ja piparjuurta. Tataki oli valmistettu kotimaisesta naudan ulkofileestä ja marinoitu aasialaisella tvistillä. Freesi salaatti retikasta, retiisistä ja sokeriherneestä raikasti murean lihan suolaisuutta sopivasti. Suositusviini oli saksalainen Shelter Wineryn Spätburgunder Badenin alueelta. Nimi tulee tilan sijainnista, sitä on nimittäin käytetty 2.maailman sodan aikaan pommisuojana. Viinissä löytyi Spätburgunderille tyypillistä punaista marjaa ja viinin kepeys jätti lihan omalle maulle tilaa.
Toinen alkuruuista oli riisipaperikasvisrullia ja maapähkinäkastiketta. Itse pähkinäallergikkona seuralaiseni pääsi nautiskelemaan tämän annoksen yksinään. Dippi oli kuulemma taivaallista ja sitä oli runsaasti. Rullien loputtua dippikupin pääsi nuolemaan puhtaaksi Voi Veljien omassa leipomossa leivotulla leivällä. Viinisuositus annokselle oli ranskalainen Willim Cuvée Meli Melo, Alsascen alueelta. Koska tässäkin annoksessa oli pieni aasia tvisti, valittiin viini, jossa pieni jäännössokerin tuoma makeus komppaa annosta.
TIESITKÖ – Alsacen alueella ei saa merkitä kahta rypälelajiketta etikettiin. Siksi edellisen viinin nimeksi on valikoitunut Cuvée Meli-Melo, joka tarkoittaa sekoitusta.
Pääruokina maistelimme molemmat annokset. Kala-annoksena oli paistettua kuhaa, haukikalapuikkoja ja hapankermaa. Lisukkeena oli sitrusperunamursketta, kurkku-fenkolisalaattia, hapankermaviilikastiketta ja tilliöljyä. Oli ihanaa, kun oli kahta eri kalaa ja vielä eri tavoin tehty. Tällekin annokselle pääsimme maistamaan saksalaista Spätburgunderia, tällä kertaa Pfaltsin alueelta ja hiukan eri muodossa, kun edellinen. Tästä Weegmüllerin Blanc de Noir valkoviinistä löytyi sopivaa sitruksisuutta ja ronskimpaa meininkiä, hiukan myös punaista marjaa. Tämä viini on yksi E.Ekblomin viinilistan kulmakivistä ja siksi ravintolapäällikkö halusi sen meille maistattaa, vaikka se ei ollut viinipaketissa. Todellinen kameleontti ja sopii yllättävienkin ruokien kanssa.
Illallisen todellinen kingi oli porttobellopata Burgundin tapaan. Perinteikäs Burgundin pata on seuralaiseni lempiruoka, eikä E.Ekblomin versio jäänyt huonoksi kakkoseksi, päinvastoin. Tämä kasvisversio Burgundin padasta oli heittämällä paras kasvisannos mitä olemme kumpikaan syöneet! Pitkään haudutettuja sieniä, hillosipulia, savustettua porkkanaa, friteerattua portobelloa ja perunapyrettä. Olemme molemmat kaikkiruokaisia ja tätä nauttiessa unohti annoksen olevan kasvisruoka ja se hävisi lautaselta alta aikayksikön. Onneksi oli vielä leipää jäljellä. Näin taistelu siitä kumpi pääsee nuolemaan lautasen puhtaaksi, alkoi. Viiniparina annokselle toimi italialainen Cantina Le Mondon Cabernet Franc. Viinissä riitti potkua olematta liian tanniininen. Maanläheisyys ja yrttisyys oli oiva kaveri maalaishenkisen ruuan kanssa.
Päätimme skipata väliannoksen, joten otimme juustot ja jälkiruuan samanaikaisesti, yhden molempia. Juustoportin Viinitarhurin juuston nimi juontaa siihen, kuinka kypsytyksen aikana juustoa harjataan punaviinillä ja erilaisilla yrteillä. Kaveriksi oli annosteltu karviaishilloketta ja leipälastuja. Viiniparina toimi eteläranskalainen Languedoc-Roussillon alueelta tunnettu Banyuls Cornet Rimage, 100 % Grenache Noir. Viini valmistetaan portviinin tavoin keskeyttäen käyminen, jolloin viinille jää vahvempi alkoholipitoisuus ja runsaammin makeutta. Hiukan viilennettynä maku oli elegantti, ei jyrännyt juustoja alleen ja sopi karviaishillon happaman makumaailman kanssa.
Jälkiruuaksi oli passiobrûlée ja lakritsia. Pienet kristallisoidut valkosuklaahiput, lakritsijäätelö ja passionhedelmä toimivat täydellisenä yhdistelmänä. Saksalainen Weingut Toni Jostin Riesling Auslese oli raikas ja jälkiruuan kanssa yhdistettynä taustalta nousi kirpeän sitruunan maku. Erittäin tyylikäs makeampi viini.
Aterian päätteeksi jäimme vielä toviksi ihailemaan täyttyneen ravintolan vilskettä ja vipinää nauttien pehmeää espressoa ja makeaa likööriä. Kokonaisuutena illalliskokemuksemme oli ihastuttava. Palvelu oli ammattitaitoista, unohtamatta rentoa otetta. Saimme tarjoilijaksemme Veeran, joka toimii sekä E.Ekblomin että Smörin ravintolapäällikkönä. Hänen persoonallinen palvelunsa oli helposti lähestyttävää, hän kertoi omista suosikkiviineistään ja vei meidät talokierrokselle kertoen talon laajasta historiasta. Ravintola on viihtyisä, kotoisa ja hämyisä. Tunnelmaa loivat monet kynttilät ympäri ravintolaa. E.Ekblom on yhä yksi Turun lempi ravintoloistani – eikä syyttä!
