Karibian saarihyppely isolla risteilylaivalla on yksi ikimuistoisimmista tavoista kokea trooppisen alueen upeat maisemat, kristallinkirkkaat vedet ja pehmeät hiekkarannat. Jokainen saari tarjoaa omanlaisensa tunnelman – toiset yllättävät positiivisesti, kun taas toiset vaativat hieman enemmän neuvokkuutta, jotta niiden parhaat puolet paljastuvat. Tässä kooste kokemuksistamme ja käytännön vinkeistä.
Ensimmäinen Karibian pysäkki oli St. Maarten, kiehtova saari, joka on jaettu hollantilaisen SintMaartenin ja ranskalaisen Saint Martinin kesken. Hollantilaisella puolella valuuttana käytetään Itä-Karibian dollaria, kun taas ranskalaisella puolella maksetaan euroilla.
St. Maartenilla on paljon tarjottavaa, mutta tunnetuin nähtävyys lienee Maho Beach, jossa lentokoneet laskeutuvat kirjaimellisesti pään yläpuolelle. Vaikka paikka on täynnä turisteja, se on ehdottomasti näkemisen arvoinen – ainakin kerran elämässä. Joten piipahdimme siellä katsastamassa muutaman lentokoneen laskun.
Tämän jälkeen suuntasimme Orient Beachille, joka sijaitsee ranskalaisella puolella. Netissä tätä rantaa kehutaan usein yhtenä Karibian upeimmista, mutta rehellisesti sanottuna, se oli mielestämme vain “ihan kiva”. Hiekka oli pehmeää ja vesi kauniin turkoosia, mutta mitään erityistä wow-efektiä emme kokeneet. Ranta oli kuitenkin viihtyisä, ja siellä oli hyvät palvelut, kuten rantabaareja ja ravintoloita, mikä teki siitä mukavan paikan viettää muutama tunti.
St. Maartenilla huomaa selvästi eron hollantilaisen ja ranskalaisen puolen välillä: ranskalaisella puolella tunnelma on eurooppalaisempi ja hintataso hieman korkeampi, kun taas hollantilainen puoli on selkeästi amerikkalaisempi.
Me liikuimme paikasta toiseen taksilla, ja päivän päätteeksi taksi jätti meidät sataman rantaan, joka olisi ollut ihan tarpeeksi hieno, että siellä voisi viettää koko päivän vaan cocktaileja siemaillen. Näin jälkikäteen katsottuna, suosittelisin ehkä sitä. Siellä voi ottaa aurinkoa, uida, shoppailla ja olla samaan aikaan lähellä laivaa.
Saint Lucia on monien matkailijoiden suosikki, mutta meille ehkä se vähiten mieluisin saari. Satamassa odotti massiivinen ihmisjoukko, ja kaikki kilpailivat siitä, kuka saisi meidät asiakkaakseen. Päädyimme lopulta ottamaan veneretken, joka maksoi 60 dollaria per henkilö ja vei meidät viiden tunnin veneretkelle pariin eri paikaan.
Ensimmäiseen pysähdyspaikka oli Maya Beach. Kun saavuimme rannalle, huomasimme, että Maya Beach oli jaettu kahteen osaan: toinen osa oli hotellin asiakkaille varattu alue, ja toinen puoli oli meille retkivieraille tarkoitettu ilmainen alue.
Meille kerrottiin, että hotellin puolelle pääsy aurinkotuoleineen maksaisi 120 dollaria kahdelta hengeltä kahdeksi tunniksi, joten jäimme aluksi ilmaiselle puolelle, joka oli sellainen 5×5 metriä kokoinen karsina. Tässä kohtaa totesin, että mennään drinkille tuohon ravintolaan.
Istuskellessamme ravintolassa huomasimme kuitenkin, että monet retkilaivamme matkustajat olivat menneet uimaan myös hotellin puolelle. Päätimme seurata esimerkkiä ja siirryimme toiselle puolelle, jossa nautimme kauniista rannasta ja turkoosista vedestä. Kukaan ei tullut estämään, ja saimme lopulta nauttia Maya Beachistä sen parhaimmillaan. Tässä oli matkan ensimmäinen oppitunti – älä usko kaikkea, mitä ne ihmiset siellä sinulle sanoo. Vaikka väittävät rantoja yksityiseksi, niin lähes kaikki rannat ovat kuitenkin avoimia ihan kaikille.
Karibia retkemme jatkui vielä kuuluisaan Marigot Bayhin, jota paikalliset kutsuvat “hurrikaanilahdeksi”. Tämä lahti toimii suojapaikkana veneille myrskyjen aikana, ja sen rauhallinen tunnelma teki vaikutuksen. Nautimme herkullisen lounaan rannassa ennen paluuta laivalle – kaiken kaikkiaan päivä oli lopulta onnistunut.
Kolmas pysäkkimme oli Grenada, jota kutsutaan myös “maustesaareksi”. Pääkaupunki St. George ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta sen eteläpuolella sijaitseva Grand Anse Beach oli ehdottomasti vierailun arvoinen. Ranta on upea, vesi kirkasta ja maisemat idylliset.
Erityisenä vinkkinä Grenadan rannoille – kuten monille muillekin Karibian rannoille – kannattaa rohkeasti lähteä kävelemään rannalla, jos vain jaksaa auringonpaisteessa. Grand Anse Beachillä kävelimme rantaa pitkin sen toiseen päähän ja löysimme rauhallisia, kauniita paikkoja, joissa oli vain vähän ihmisiä. Tämä neuvo pätee oikeastaan kaikkiin Karibian saariin: älä jää ensimmäiseen aurinkotuoliin, vaan kävele rannan loppuun ja katso, mitä löytyy. Saatat löytää piilotettuja helmiä, jotka jäävät monilta huomaamatta.
Taksit Grenadalla ovat kalliita, mutta yhteiskuljetukset tai paikalliset minibussit ovat edullisempi vaihtoehto. Bussit kulkevat epäsäännöllisesti, joten aikataulujen kanssa kannattaa olla varovainen.
Meidän kyyti Grand Ansen rannalle maksoi yhden kanadalaispariskunnan seurassa 10 dollaria per henkilö per suunta.
Barbados oli neljäs pysäkkimme ja ehdottomasti yksi suosikeistamme.
Suuntasimme kuuluisalle Carlisle Baylle, joka tunnetaan myös nimellä Pebble Beach. Otimme taksin rannalle, mikä maksoi viisi dollaria per henkilö – edullinen hinta.
Perillä meitä odotti kuitenkin tyypillinen turistihuijaus: taksikuskit veivät meidät parkkipaikalle, jossa ravintolat molemmin puolin olivat aidanneet rannalle johtavan reitin. He väittivät, että rannalle pääsee vain maksamalla kymmenen dollarin sisäänpääsymaksun. Onneksi huomasimme, että jos vain kävelee noin 50 metriä aitojen ohi, rannalle pääsee täysin ilmaiseksi. Tämä muistutti jälleen siitä, ettei kannata uskoa kaikkea, mitä sanotaan, vaan käyttää omaa maalaisjärkeä.
Aluksi Pebble Beach vaikutti turistimaiselta: rannalle oli ahdettu loputtomasti aurinkotuoleja, ja tunnelma oli kaoottinen. Mutta jos kävelee rannalla pidemmälle, aurinkotuolit loppuvat, ja vastaan avautuu upeita, rauhallisia paikkoja. Puut tarjosivat varjoa, ja rannalla oli vain vähän ihmisiä – täydellinen paikka rentoutua, jos mukana on omat pyyhkeet ja eväät.
Viides pysäkkimme oli Antigua ja Barbuda, joka tunnetaan upeista rannoistaan ja kristallinkirkkaasta vedestään. Sataman lähistöllä sijaitseva Fort James Beach osoittautui pettymykseksi. Vaikka ranta itsessään on kaunis, siellä oli turisteille suunnattu nähtävyys, jossa hevosilla ratsastettiin veteen valokuvia varten. Tämä tarkoitti, että vesi oli täynnä hevosten jätöksiä – ei erityisen houkutteleva näky.
Parempi vaihtoehto oli suunnata hieman pohjoisemmaksi Runaway Beachille, jonne otimme yhteistaksin. Matka maksoi 15 dollaria kahdelta hengeltä, mikä oli hieman kalliimpaa kuin satamasta Dickinson Baylle kulkeva taksi (10 dollaria kahdelta), mutta hinta oli jokaisen sentin arvoinen.
Runaway Beach oli yksinkertaisesti upea – ehkä jopa koko matkan hienoin ranta. Valkoinen hiekka, turkoosi meri ja lähes täydellinen rauha tekivät siitä unelmakohteen. Rannalla oli vain muutama ihminen meidän lisäksemme, mikä loi todella rentouttavan tunnelman. Tämä paikka oli niin kaunis, että olisin voinut jäädä asumaan sinne.
Monet matkailijat suuntaavat myös Dickinson Bay Beachille, mutta se on hyvin turistipainotteinen: täynnä resortteja, aurinkotuoleja ja väkeä. Jos kaipaat rauhaa ja ainutlaatuista tunnelmaa, Runaway Beach on ehdottomasti parempi vaihtoehto.
Karibian saarihyppelyllä jokainen saari tarjoaa omanlaisensa kokemuksen – toisinaan upeita maisemia ja täydellistä rauhaa, toisinaan pettymyksiä ja ylihintaisia palveluita. Omatoimisuus ja ennakkosuunnittelu ovat avain onnistuneeseen saarihyppelyyn.
1.Valitse rannat huolella: Kaikki eivät ole yhtä upeita kuin esitteissä luvataan.
2.Vältä turistirysiä: Paikalliset saattavat ohjata sinut suosituimmille rannoille, mutta jos haluat rauhaa, etsi vaihtoehtoisia kohteita.
3.Pyrki yhteiskuljetuksiin: Kysy rohkeasti muilta matkustajilta heidän suunnitelmistaan ja sopikaa yhteiset aikataulut – näin säästät merkittävästi matkakuluissa.
4.Tutki rannat kävellen: Kävele rantaa pitkin sen loppuun – löydät usein rauhallisempia ja upeampia paikkoja piilossa turistien katseilta.
5.Ole ajoissa takaisin laivassa: Risteilyalukset eivät odota – pidä huolta aikatauluista.
Vaikka matkassa oli muutamia haastavia hetkiä, Karibian kauniit maisemat ja tropiikin tunnelma jäivät mieleen unohtumattomina elämyksinä – ja kun tätä kirjoittelen niin haaveilen kyllä paluusta noihin hetkiin!
Tämä artikkeli on osa kolmiosaista Karibian-risteilysarjaamme. Sarjan toisessa osassa tutustumme risteilyaluksen ravintoloihin, ja ensimmäisessä osassa annamme parhaat vinkit onnistuneelle matkalle.
Teksti: Titti Myhrberg
Kuvat: Elina Engberg
