Messenius on palvellut asiakkaitaan jo yli 80 vuoden ajan Taka-Töölössä Messeniuksenkadulla. Kortteliravintolan asiakaskuntaan ovat kuuluneet niin kirjailijat, poliitikot kuin taiteilijat – ja tänä tavallisena keskiviikkoiltapäivänä myös minä ja työkaverini Vilma.
Tällä kertaa pääsimme tekemään blogivierailua lounasaikaan, mikä oli mukavaa vaihtelua. Istuessamme raitiovaunussa kohti Taka-Töölöä, olimme innoissamme tästä hieman spesiaalimmasta lounaasta, sillä useimmiten nappaamme lounassalaatit toimistolla tai käymme ravintolassa jossain toimistomme lähellä. Olimme tietenkin vilkuilleet päivän lounasmenua etukäteen ja se näytti herkulliselta. Messeniuksen lounas vaihtuu viikoittain ja tarjolla on niin yksittäisiä annoksia kuin kolmen ruokalajin lounasmenu. Annoksissa korostuu suomalaisuus.
Kun pääsimme perille, oli kuin olisimme astuneet toiseen maailmaan: pöytiin oli katettu valkoiset pöytäliinat ja kynttilät. Historia huokui seinillä olevista maalauksista, vanhoista valokuvista ja huonekaluista. Vanhan ajan tunnelma kohtasi lämpimän mummolafiiliksen eikä yleisilme ollut lainkaan pröystäilevä, vaan ennen kaikkea kotoisan kutsuva. Pääsalia vastapäätä oli pienempi kabinetti, jonne mahtuu ruokailemaan 12 henkilöä ja jonka voi varata itselleen sekä lounaalle että illalliselle.
Istahdimme meille varatun pöydän ääreen, mukaville pehmustetuille tuoleille. Päätimme lounastaa pidemmän kaavan kautta ja valitsimme lounasmenun. Pienet muutokset menussa onnistui mutkattomasti ja menusta muokattiin erityisruokavalioidemme mukainen. Sain maalaispateen tilalta maa-artisokkakeittoa ja pääruoan hummerikastikkeen sijaan keittiö lupasi loihtia meille sienikastiketta.
Messeniuksen lounaaseen kuuluu aina myös salaattipöytä. Epäröimme hetken, mahtuuko vatsaamme ylimääräistä ruokalajia, mutta päätimme ottaa pienet maistiaiset. Salaattipöydästä erityisesti jäi mieleen ihanan makeat ja etikkaiset mummonkurkut!
Menuun varsinainen alkuruoka, maalaispatee, pääsi Vilmalla testiin. Hän kertoi, että maalaispateessa oli tuhti ja pehmeä maksan maku ja rapea leipä toi kokonaisuuteen mukavasti rakennetta. Pirteyttä annokseen toi puolukka ja jälkimauksi jäi päällä olevat paahdetut pinjansiemenet.
Minä söin alkuruokana maa-artisokkakeittoa, joka oli juuri niin hyvää kuin osasin odottaakin! Täyteläistä ja pehmeän makuista. Annos oli myös reilun kokoinen ja se olisi varmasti tarpeeksi täyttävä lounas sellaisenaankin salaattipöydän ja leivän kera.
Meillä oli kuitenkin vielä pääruoka edessä ja onneksi olimme säästelleet sille tilaa. Pääruokana, eli päivän kalana nautimme taimenta, joka tarjoiltiin keitettyjen kasvisten, perunoiden ja sienikastikkeen kanssa. Kalan nahka oli paistettu mukavan rapsakaksi, mutta itse kala oli jätetty keskeltä hieman raa’aksi. Kypsyys olikin juuri oman mieltymykseni mukainen! Annoksessa oli myös sopivasti suolaa. Persoonallisen silauksen annos sai päällä olevasta balsamicokastikkeesta. Itse en olisi keksinyt yhdistää balsamicoa kalaan, mutta se toimi kuitenkin oikein kivasti.
Jälkiruokana menuun kuului mantelisuklaakakku, joka tarjoiltiin kinuskikastikkeen, kahvisiirapin ja tuoreiden marjojen kera – miten herkullinen yhdistelmä! Onneksi annos oli myös sopivan pieni, isoa kakkupalaa ei olisi jaksanut enää syödäkään. Jälkiruokahetkeen oman lisänsä toi kauniit vanhan ajan posliinikahvikupit, ja voin melkein vannoa, että niistä kahvi maistui tavallista paremmalta…
Lounaskokonaisuus oli laadukas ja täyttävä. Miljööltään ja palvelultaan Messenius oli myös ihastuttava. Paikan lounasklassikkona tunnetut paistetut silakat saavat kuulemma kanta-asiakkaat palamaan lounaalle uudestaan ja uudestaan. Itse jäin haikailemaan houkuttelevan kuuloisen saaristolaislautasen perään. Taidanpa siis hypätä raitiovaunuun toistenkin ja lähteä nauttimaan astetta kiireettömämmästä lounaasta!
Kuvat: Vilma Lehtonen
