Krog Roba on tyylikäs ja rento ravintola, jonne voi karata arkea pakoon koska vain
Valo tulvii sisään Krog Roban suurista ikkunoista. Pehmeän soljuvat lattarirytmit soivat taustalla istahtaessani ikkunan ääreen kahden hengen pöytään. On iltapäivä ja ihmiset tekevät vasta lähtöään töistä kohti viikonlopun rientoja.
Ravintolan sisustus on trendikäs ja maanläheinen. Mieleeni tulee köpisläinen fine dining. Krog Robassa on ehkä lokaationsa puolesta hieman hotellimainen, mutta se on käännettävissä myös positiiviseen ajatukseen siitä, kuinka kansainvälinen tunnelma ravintolassa vallitsee.
Krog Roban Executive Chef Karri Knaapila saapuu pöytään ja alkaa huolella selostaa mitä tuleman pitää. Hän kertoo samalla, että tässä ravintolassa kala on suuressa osassa ja kauden mukaan nyt nautitaan myös sienistä. Tämähän sopii minulle, sillä kyseiset kaksi raaka-ainetta lukeutuvat suosikkeihini.
Aluksi on luvassa smörrebrödejä (lisää köpis-fiilistä). Pienet leivät tarjoillaan tyylikkäästi kivialustalla. Tomaattia, vuohenjuustoa ja suolaheinää sisältävä smörrebröd on hyvä aloitus. Seuraavaksi on Ahvenanmaan riimisuolattua karitsaa ja paahdettua sipulia. Erittäin hyvä. Kolmanneksi jätän savumuikkukroketilla, piparjuurikreemillä ja mummonkurkuilla terästetyn smörrebrödin. Kyllä, mummonkurkuilla!
Savumuikun ja niiden kuuluisien kurkkujen yhdistelmä on nostalginen ja ilahduttava. Mieleeni tulee saaristo ja kesän viimeiset lämpimät päivät. Hymyilen typerästi itsekseni ja siemailen alkupalojen kyytipojaksi tuotua kuohuvaa. Kuiva cava pirskahtelee iloisen sitruksisesti alkupalojen seurana.
Pääruoka kiikutetaan pöytään vauhdilla. Luvassa on paahdettua siikaa, kahdella tavalla valmistettua maa-artisokkaa, herkkutattia ja kantarellia. Annos on kaunis ja metsäsienet tuoksuvat fantastisilta. Vähintään yhtä nopeasti saapuu kalan seuraksi valkoviiniä. Lasi täyttyy ranskalaisella vuoden 2014 Chablis La Pierrelée, La Chablisienne-viinillä.
Siika on hyvin paistettu. Mehukas kala on pinnalta rapea ja kevyt. Sieniä on runsaasti ja maa-artisokkapyree loistava lisä maanläheiseen makumaailmaan. Hennon yrttinen viini sopii kalan kanssa mahtavasti yhteen.
Pääruoan ahdettuani huokaisen hetken ja tunnelmoin. Muutaman pöydän päähän on saapunut kolmen daamin seurue. He juovat viiniä ja tilaavat ruokaa. Kiihkeän keskustelun lomassa kädet heiluvat ja hersyvä nauru kiirii pöytääni kaikuna pitkin seinää.
Krog Robassa on mukavaa kirjastomaista henkeä. Materiaalit ja värimaailma luovat tilaan lämpöä ja kodikkuutta. Nautin alkuillan pehmeästä auringonpaisteesta ikkunapöydässäni ja siemailen viimeisiä viinejä lasista. Tarjoilijat ovat rentoja ja erittäin ystävällisiä.
Ravintolan asiakaskunta koostuu vaihtelevasti bisnesmiehistä, perheistä ja kaikesta ikävuosien 20 ja 70 väliltä. Keski-ikä asettuu kuitenkin 40 paremmalle puolelle, ja tarjoilijan mukaan se näkyy hyvin positiivisella tavalla. Syksyn tultua suurin osa asiakkaista on kaupunkilaisia, eli ei vain Lilla Roberts-hotellin asiakkaita.
Viereiseen sohvapöytään saapuu nelihenkinen perhe, joka vaikuttaa olevan ravintolan henkilökunnalle tuttu seurue. Pöytään tuodaan kahta nuorta herraa viihdyttämään värikyniä ja piirustuspaperia. Tarjoilija ottaa todella tyylikkäästi vastaan lapsiperheen erityistoiveilla höystetyn tilauksen. Hän hymyilee ja katsoo lapsia silmiin ottaen heidät tosissaan täysvaltaisina hyvin kohdeltavina asiakkaina.
Jälkiruokani tuo pöytään juuri Perhosta valmistunut nuori mies. Hän lampsii pöytään rennosti ja asettaa kiulun eteeni. Sivusilmällä huomaan hänen toisessa kädessään oranssin post it-lapun, jonka veikkaan olevan lunttilappu annosta tai pöytänumeroa varten. Hän hätkähtää muistaessaan päässään olevan mustan lippalakin, nappaa sen pois rivakasti ja sukii hiuksensa kuntoon. Selkeällä äänellä hän kertoo valmistamansa jälkiruoan sisällön: ”vaniljaista panna cottaa, raparperikreemiä, tuoreita mansikoita ja paahdettua valkosuklaata.” Keskustelemme hetken ravintolasta. Nuori sälli kehuu paikkaa ja sanoo painaneensa duunia koko kesän kavereiden vetäessä puistossa bisseä. Itsevarman oloinen komistus kertoo tuoneensa tyttöystävänsä syömään Krog Robaan jokunen aika sitten, enkä yhtään ihmettele. On hienoa olla työpaikastaan ylpeä. Päästän kundin piinapenkistä ja pieni puna poskillaan hän jolkottaa takaisin keittiöön.
Saan panna cottan seuraksi tuhdin Tokaj-viinin vuodelta 2004. Jälkiruoka osoittautuu yhdeksi parhaimmista panna cotta-annoksista koskaan. Kymmeniä reseptejä ja kymmeniä annoksia maistelleena voin sanoa olevani kyseisen jälkiruoan suhteen hyvin kranttu. Krog Roban panna cotta saa minulta täydet pisteet.
Jälkiruokien kauneus saa myös 40-vuotiaat rouvat haukkomaan omassa pöydässä henkeään ja näpsimään tohkeissaan kuvia annoksista.
Istuessani Krog Robassa minusta alkaa tuntua siltä kuin olisin matkalla. Helsingin arkisuus on vaihtunut luksushetkeen hyvän ruoan äärellä. Asiakkaita saapuu lisää ja pöydät alkavat hiljalleen täyttyä. Viivyttelen vielä hetken hyvässä tunnelmassa, kunnes lähden nauttimaan lämpimän aurinkoisesta illasta.
Krog Roba
Pieni Roobertinkatu 3, 00101 Helsinki
https://www.lillaroberts.com/ravintola
