Tällä kertaa blogivierailumme suuntasi ravintola Hello Strangeriin, joka sijaitsee Kaisaniemessä, osoitteessa Vilhonkatu 6.
Hello Stranger on uusiseelantilaisen Bejay Visserin ensimmäinen Hello-ketjun ravintoloista. Seuraavaksi tiedossa oleva ravintola avautuu Triplaan tammikuussa nimellä Hello Georgeoust, jossa keskeisenä elementtinä tulee toimimaan 200-paikkainen, koko päivän auringossa kylpevä kattoterassi. Terassi avataan Suomen sääolosuhteet huomioiden vasta myöhemmin keväällä. Kolmas, vielä tuntemattomassa paikassa avautuva ravintola on nimeltään Hello Sweetheart. Huhuja on kuulunut että sijaintina saattaisi olla trendikäs Kallio, mutta asiaan emme ole saneet vahvistusta. Bejay itse aikoo siirtyä vetovastuusta lähivuosina hieman sivummalle, ja aikoo antaa estradin ja ketjun vetovastuun eteenpäin ravintola Demosta tutulle Jere Koivistolle.
No mutta sitten itse ravintola-kokemukseen. Heti ensimmäisenä näkymänä ikkunasta katu-tasolla avautui upean näköinen cocktailbaari. Koska olimme hieman etuajassa päätimme aloittaa makumatkamme tällä kertaa siemailemalla hieman talon upeita cocktaileja. Kun astuimme rappusia alas hieman katutason alapuolella olevaan cocktail-paikkaan niin tunnelmasta huokui ei-suomalaisuus. Tunnelma oli nimittäin todella eurooppalainen. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisimme Helsingissä vaan enemmänkin jossain eteläeurooppalaisen suurkaupungin trendialueen ravintolassa. Paikka oli todella maulla sisustettu, ilmapiiri levollinen ja tunnelma ihana. Paikalla oli ihmisiä selkeästi after workeilla, ja ystäviä näkemässä pitkästä aikaa kuohuviinipullollisen ääressä. Seinässä loisti loistava sanoma: ”A stranger is just a person you haven’t met yet”. Naulan kantaan.
Aloitetaanko ihan ensimmäisenä baarista. Sen lisäksi että se on upean näköinen, sanon pari sanaa palvelusta. Baaria luotsaa ensinnäkin 2018-PRO baarimestari Mari Seppälä. Mari taisi olla baarin takana kun tultiin sisään, ja moikkasi iloisesti baarin takaa jo heti sisään astuessa. Tuo asiakkaan huomioiminen heti sisääntulossa tekee minut aina iloiseksi. Pieni ele, mutta iso vaikutus. Olin lukenut etukäteen, että Hello Strangerin cocktailit ovat miksologistien käsialaa, ja miksologisti-drinkit ovat keskeinen osa cocktail-baarin liikeideaa. Tämä hieno titteli tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan että drinkit tehdään astetta verran paremmin ja astetta kunnianhimoisemmin. Tämän voi huomata Marin tavasta tehdä kaikki siirapit itse, keittäen juuri siinä hetkellä parhaimmillaan olevista raaka-aineista. Tästä johtuen, myös drinkkilista vaihtuu sesongittain. Myös drinkkeihin käytettävät mehut puristetaan päivittäin tuoreista hedelmistä.
Pöytäämme saapui iloinen, tutun näköinen herra – itse Bejay Visser! Bejay on mitä joku voisi kutsua maailman kansalaiseksi, äiti on hollantilainen ja isä on uusiseelantilainen. Suomeen hän on tullut 18 vuotta sitten tavatessaan vaimonsa, Satu Sammallahden – nykyinen Satu Sammallahti-Visser, Bejayn yhtiökumppani, vaimo ja kahden lapsen äiti.
Pyysimme Bejayta valitsemaan meille talon suosituimmat drinksut, ja niin meidän eteen tuotiin upeat Hello I love you- ja Yellow Submarine-cocktailit. Nämä ovat edelleen listalla, joten vinkkinä jos pidät raikkaista ja ei-liian-makeista drinkeistä – nämä ovat sinulle hyviä!
Sanomattakin selvää että cocktailit maistuivat upealta. Nyt alkoi jo kuitenkin maha kurnimaan, joten siirryimmekin sitten toiselle puolelle, jossa oli vähintään yhtä leppoisa tunnelma kuin cocktail-puolella. Välissä oli myös Secret Garden-terassi, mutta sinne emme menneet kun olimme hieman kylmissämme. Kuitenkin kokemuksesta voin sanoa että hieman lämpimämmällä kelillä se terassi on I-H-A-N-A.
Hello Strangerissa kannattaa ottaa suositusmenu ja siihen mukaan suositusviinipaketti. Se on kaikista yksinkertaisin, ja voit olla varma että ruokamäärä on sopiva ja jokainen juoma on mietitty tarkalleen ruoan kanssa sopivaksi. Me olimme nimittäin hieman vastarannan kiiskejä ja päädyimme itse räätälöimään menumme, joka oli kyllä maukas mutta olisi ehkä kaivannut enemmän lisukkeita jotta nälkä olisi lähtenyt. Mutta onneksi voi asian aina korjata ottamalla ylimääräisen jälkiruoan, haha. Alkuun pyysimme tietysti kuplivaa, jolloin pöytään tuotiin shampanja-menetelmällä tehty Gusbournen Blanc de Blanc. Kyseessä oli englantilainen kuohuva! Tätä ihmetellessäni Jere tiesi kertoa että ilmastomuutoksen takia nämä kyseiset rypäleet kypsyvät nykyään myös englantilaisella leveysasteella. Kuohuviini oli kotoisin Kentistä, ajatella!
No mitäs me sitten tilasimme? Alkuun tietenkin ostereita! Ja hei nam, miten hyvältä tuoreet osterit maistuukaan. Ostereitten kaverina oli pikkelöityä punasipulia ja merilevä ”hot saucea”. Vahva suositus – meni todella hyvin kuplivan kanssa.
Kylmät alkuruoat tuotiin pöytään. Tilasimme härkätartaria ja sashimia. Sashimin kaverina oli piparjuurta, limeä ja päällä ihania isoäidin kurkkuja. Kutsun niitä aina isoäidin kurkuiksi, koska minun Famulla oli tapana tehdä näitä, eli kyseessä on pikkelöidyt avomaankurkkuviipaleet. Hassua tässä oli, että tarjoilija kertoi näitten kurkkujen olevan keittiömestari Thomas Hudsonin isoäidin reseptiikalla tehtyjä. Eli oli ihan oikeasti Famun kurkkuja! Thomas Hudsonin isoäidin keittokirjan reseptiikkaa löytää kuulemma muistakin annoksista läpi menun!
Viineistä sanottakoon, että ensiluokkaisia. Näin viiniä rakastavana ihmisenä, tämä tekee minut aina todella iloiseksi. Kuten aiemmin totesin, jos et ole suuri viinitietäjä, tai selkeästi tiedät aina listalta mitä haluat juoda, niin kannattaa valita suositusviinit. Sen lisäksi että voit olla varma että viinit on valittu tarkoin ruoan kanssa sopivaksi, opit todella paljon uutta kun Jere opastaa sinut läpi viinimaitten ja valmistustapojen.
Sitten siirrytäänkin lämpimiin annoksiin! Ensimmäisenä tuli päivän kalaa, joka oli turskaa, beurre blanc kastikkeella ja palsternakalla.
Toinen annos oli lihan ystäville, nimittäin poron sisäfilettä palsternakalla.
Kolmas lämmin ruoka oli grillattu kampasimpukka, kanakastike ja purjo. Lisukkeena tilasimme lehtikaali-seesamsalaattia.
Kuten totesin alussa, meidän yritykset rakentaa oma menu meni vähän pieleen, ja olisi ehkä kaivannut yhden lisukkeen lisää. Mutta onneksi tähän löytyi ratkaisu ja otimme sitten oikein kahdet juustolautaset ja upeaa Barolo-punaviiniä vielä loppuhuipennukseksi.
Jälkiruoaksi voi tilata upean juustovalikoiman.
Siihen päättyikin meidän iltamme. Menkää ihmeessä kokeilemaan paikkaa – muistakaa pöytävaraus koska kuhina oli kova ainakin perjantai-iltana. Paikka toimii sijaintinsa ja tunnelmansa vuoksi todella hyvin after work paikkana, menkää ottamaan kuoharipullo ja muutama alkuruoka.
Lue tästä lisää Hello Strangerista!
Kuvat: Elina Engberg
