Bistro Gustaf on melko tuore ravintola historiallisessa rakennuksessa Porvoon vanhankaupungin rajamailla. Odotukset ovat korkealla, sillä Bistro Gustafin keittiö on ranskalainen ja kyseinen paikka lupaa palan Pariisia Porvoossa.
Ravintolan miljöö on rauhallinen ja elegantti, mutta myös kotoisa. Ystävällinen tarjoilija kertoo, että pinkkiin vivahtava rakennus on alun perin rakennettu 1800-luvulla sokeritehtaaksi, mutta tiloissa on vuosien varrella toiminut apteekki ja useita eri tyylisiä ravintoloita 1980-luvulta lähtien. Tarjoilijan ote on huomaavainen, henkilökohtainen ja kiireetön, mikä antaa odottaa miellyttävää ravintolaelämystä.
Päätämme ottaa alkuun lasillisen kuplivaa ja giniä. Skål!
Ravintolan edessä on mukavan kokoinen terassi, johon paistaa ilta-aurinko. Vaikka terassi on vilkkaasti liikennöidyn Mannerheiminkadun varrella, on etäisyyttä katuun sen verran, että terassilla näyttävät viihtyvän myös ruokailijat. Ravintolan sisälle liikenne ei kuulu paksujen kiviseinien ansiosta lainkaan ja taustalla vaimeasti soiva ranskalainen musiikki luo juuri oikeanlaisen tunnelman.
Tutkaillessamme ruokalistaa, tarjoilijamme kertoo, että Bistro Gustaf on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa Porvoon ravintolakentässä ja saanut hyviä arvoita mm. Trip Advisorissa. Suosituimpia annoksia ovat sinisimpukat, tartarpihvi ja paahdettu karitsa. Sinisimpukat toimitetaan bistroon tuoreina ja moni asiakas soittaa jo etukäteen, onko niitä saatavilla.
Olen päätymässä alkuruuan osalta paistettuun Camembertiin hunajan kera, mutta onneksi tarjoilijamme varoittaa, että se on todella runsas (seuraavaan ruokalistaan lisätään juustokiekon koko), joten valitsen kylmäsavustettua lohta, marinoituja kantarelleja ja piparjuuriranskankermaa. Kuvaajan on helppo valita tartarpihvi, piparjuurta ja tillimajoneesia. Hän nimittäin kertoo maistaneensa Puolassa taivaallisen tartarpihvin, jonka veroista hän ei ole vielä Suomesta saanut. Odotukset ovat korkealla.
Pöytään kiikutetaan söpö pussukka talon leipää hummuksen ja tapenaden kera. Tapenade ei ole liian suolaista, hummus tuoretta ja leipä maukasta. Tarjoilija kertoo, että leivän koostumus vaihtuu sen mukaan kuka on keittiössä. Nyt tarjolla on mukavan sitkoa leipää, jonka päällä on seesaminsiemeniä. Hyvää!
Oma alkuruoka-annokseni on ihanan raikas, savun maku maistuu, mutta ei tuhnnuisesti. Kantarellien hieman makeahko vivahde yhdistyy hyvin lohen suolaisuuteen ja piparjuuri täydentää kirpeydellään kokonaisuuden. Todella oiva valinta ja kiitos tarjoilijalle, että en päätynyt valitsemaan täyteläistä juustoannosta, sillä nyt odotan todella, millaisia makuelämyksiä pääruoka tarjoaa.
Entä se tartar? Kuvaaja on sanaton..nyt on löytynyt verrokki Puolassa nautitulle tartarille. Mausteita on uskallettu käyttää eli makua löytyy, mutta ne eivät peitä alleen raaka-aineita, vaan korostavat niiden makuja. Rakennekin on kuulemma erinomainen.
Seuraavaksi pääruokien valintaan. Nenään leijaileva hiiligrillin tuoksu saa meidät molemmat valitsemaan hiiligrillatun naudan marmorifileepihvin. Itse valitsen konjakkikermakastikkeella ja murskatulla varhaisperunalla, kuvaaja päätyy pihviin bearnaisekastikkeella ja talon ranskalaisilla perunoilla. Olisi ollut toki järkevää kokeilla kahta erilaista annosta, esim. kalaa ja pihviä, mutta hiiligrillin tuoksu ja ajatus pihvistä oli vain niin vastustamaton…
Kun pääruoka-annoksemme saapuvat, huomio kiinnittyy pihvin kokoon. Nyt ei ole piperrystä, vaan lautasella on kunnon pihvi lisukkeineen. Tarjoilijamme kertoo, että Bistro Gustafin keittiöfilosofia noudattelee ajatusta ranskalaisesta bistrosta, joten annoskoossa ei säästellä.
Hiiligrilli antaa hyvän säväyksen pihvin makuun, liha on mureaa ja medium plus -kypsyysaste juuri oikea. Munakoiso, parsa ja paprika toimivat hyvin lisukkeina. Erityisesti parsa hivelee makynystyröitäni. Konjakkikermakastike on maukas ja sitäkin on riittävästi. Ehkä maku olisi voinut olla vielä hieman skarpimpi. Täysin moitteettomat annokset molemmilla. Kuvaaja kiittelee talon ranskalaisia perunoita, jotka ovat rapsakoita, mutta eivät rasvaisia.
Vielä pitäisi jaksaa jälkiruoka! Päädymme valitsemaan Creme Bruleen ja tarjoilijan suosituksesta raparperi-murupaistoksen Vanhan Porvoon vaniljajäätelöllä.
Jälkiruuat saapuvat pöytään Edith Piafin soidessa ja olo on taivaallinen. Lusikoituani ensimmäisen palan Creme Bruleeta, se kirjaimellisesti säkenöi suussa! Poksuva sokeri ja samettinen vanilja, I´m in heaven! Creme Bruleen pilkut paljastavat, että se on tehty aitoon vaniljaan. Raparperi-murupaistos on lämmin ja yhdessä vaniljajäätelön kanssa se muodostaa ihanan päätöksen illalle. Tosin löydämme molemmat omat suosikkimme: minä Creme Bruleen ja kuvaaja rapareripaistoksen. Hyvä niin, sillä näin vältämme annoskateuden.
Autuaan kokonaisuuden jälkeen voi lautasen sijaan suunnata katseen ympäristöön. Pöytäkunnissa on kaikenikäisiä seurueita, jotka näyttävät viihtyvän pitkään – ja mikä ettei. Bistro Gustaf tarjoaa ihanan rauhallisen ja viihtyisän ravintolakokemuksen, jossa ei tarvitse pönöttää, mutta jossa voi nauttia rauhassa erinomaisesta ruoasta ja palvelusta. Omat valintamme eivät välttämättä edustaneet puhtaasti ranskalaista keittiötä, mutta jos maut ja tunnelma hurmasivat, oli lopputulos je t`aime!
Bistro Gustafin tunnelmia:
