Oulun torinrannassa, vanhan koristeellisen rakennuksen kyljessä lukee suurin kirjaimin: Uusi Seurahuone. Tällä paikalla sijaitsevassa ravintola Hugossa on ennen katettu pöytiin valkoiset pöytäliinat, mutta marraskuussa pöytäliinat vaihdettiin rustiikkisiin pöytiin, eri parisiin tuoleihin ja moderneihin kattovalaisimiin. Vaikka pintapuolisesti ravintola ei muistuta vanhaa Hugoa, pitää yksi asia edelleen pintansa. Se on tietysti hyvä ruoka. Lähdimme Ouluun ottamaan selvää, mitä uudistunut Hugo tarjoaa.
Viiniä, ystäviä ja hyvää ruokaa. Tämän sloganin ympärille Ravintola Hugon tekeminen tiivistyy. Heti sisään astuessa nenän valtaa huumaava tuoksu, pöydissä istuu iloisia ihmisiä ja ruokasaliin kurkistaessa ei voi olla huomaamatta valtavia viinikaappeja. Ensivaikutelma on siis juuri sitä, mitä luvataankin.
Hugon keittiössä yhdistellään paikallisia raaka-aineita yllätyksellisesti maailman makuihin. Ravintola tarjoaa valmista viiden ruokalajin menua (joka muuten kuulosti sellaisenaankin todella herkulliselta) 62 euron hintaan ja lisäksi valikoiman annoksia, joista asiakas voi itse koota mieleisensä menun. Osa annoksista on saatavilla ainoastaan alkuruokakokoisina, osan voi valita joko alku- tai pääruokakokoisena ja muutama annos listalla oli saatavilla ainoastaan pääruokana. Alku- ja jälkiruoat maksoivat annoksina noin 10-15 euroa ja pääruoat noin 20-30 euroa. Konsepti olikin mielestäni oikein hyvä, sillä listalla oli useampi annos, mitä halusin päästä kokeilemaan. Päädyimme valitsemaan viisi ruokalajia ja näihin paritetut suositusviinit.
Ensimmäisenä ruokalajina nautimme tattikeittoa timjamiöljyllä ja karpalopulverilla. Samettisen pehmeä sienikeitto ei pettänyt. Timjami ja karpalo täydensivät sienten tuhtia makua yllätyksellisesti. Keiton kanssa tarjoiltiin rapeakuorista leipää. Pisteet leivästä menevät pitkään Hugossa työskennelleelle Hemmolle, joka on leivän erinomaisen maun takana.
Seuraavaksi saimme eteemme kuningasrapua kermaisessa rapuliemessä. Ravun kanssa maistui raikas fenkolikevätsipulisalaatti ja viimeisen silauksen annokseen loi kuusiöljy. Olimme tästä annoksesta ihan fiiliksissä – mikä makujen harmonia siinä olikaan koettavana! Jos otat vain yhden alkuruoan, kokeile ehdottomasti tätä!
Yhtenäisen alun jälkeen lähdimme kolmansien ruokalajien kohdalla eri linjoille. Itse kasvisruokaa suosivana valitsin tryffelirisoton, jonka päälle oli pirskoteltu ruohosipuliöljyä. Ruohosipuli oli juuri se raikas lisä, mitä annos kaipasi. Seuralaiseni päätyi karitsaan, joka tarjoiltiin puolukan ja smetanan kera. Hän kehui kokonaisuutta varsin onnistuneeksi.
Neljännet ruokalajit olivat tarjoilijamme suosittelemia. Minulla oli juureksia, kotijuustoa ja oulunsalolaista hunajakennoa. Enpä ole ennen hunajakennoa maistanut ja täytyy myöntää, että alkuun ajatus siitä tuntui hieman erikoiselta. Se sopi kuitenkin upeasti paahdettujen juuresten kanssa. Seuralaiseni puolestaan valitsi Angus-härän sisäfileetä, jota oli kypsytetty kuivauskaapissa. Sisäfileen sijasta asiakas saattoi valita myös ulkofileetä tai entrecôteeta. Annoksessa oli lisänä sieniä, lehtikaalia ja puikulapyreetä. Annos – ja erityisesti lihan ensiluokkainen rakenne – sai pöydän toiselta niin paljon kehuja, että sitä oli pakko maistaa, vaikken punaista lihaa tavallisesti syökään! Tämä oli kuitenkin pienen repsahduksen arvoinen maistiainen…
Jälkiruoaksi otimme kaksi annosta, jotka jaoimme. Ensimmäinen (ja oma henkilökohtainen suosikkini) oli suklaamousse, joka tarjoiltiin grillatun ananaksen ja litsisorbetin kanssa. Harmikseni huomasin, että annosta ei ollut enää blogin kirjoitushetkellä listalla. Toisena jälkiruokana oli karamellisoitu vaniljavanukas, jonka päällä oli pallo ihanan hapanta puolukkamoussea.
Viiden ruokalajin jälkeen olo oli sopivan kylläinen. Annokset eivät olleet liian pieniä, vaan juuri sopivan kokoisia. Oli ihanaa nauttia herkullisista mauista useamman suupalan verran!
Ravintolan seinustaa kiersi massiivinen viinikaappi, josta meille valittiin kerrassaan herkulliset viinit. Joukossa oli klassisia poimintoja, mutta myös yllättäjiä, kuten Luxemburgilainen valkoviini ja suomalainen jälkiruokaviini.
Menun selailun lomassa nautimme lasilliset Corvezzon proseccoa ja se oli juuri omiaan alkuillan kilistelyyn. Menun rinnalle oli valittavissa viinipaketti 49 eurolla, jonka valitsimme puolitettuna, eli käytännössä vain hieman pienemmillä kaadoilla. Kuten Hugon sloganista päätellä saattaa, on viini ravintolassa tärkeässä roolissa ja odotukset hyvistä viineistä olivat korkealla. Alla kooste nauttimistamme viineistä.
Oululaiset ja Oulussa vierailevat: menkää rohkeasti kokeilemaan uusi Hugo! Ruoka ja viinit olivat laadukkaita ja miljöö oli kokenut rouhean muodonmuutoksen. Iso kirjava matto, punainen katto, näyttävät valaisimet ja lämpimät värit tekivät tilasta todella kutsuvan. Hugosta löytyy myös eri kokoisia kabinetteja, joissa voi järjestää yksityistilaisuuden omalle seurueelle. Viimeisenä haluaisin nostaa esille vielä ravintolan ihanan ja välittömän palvelun. Olen kotoisin Oulusta, joten oli suuri ilo käydä kotikaupungissa blogivierailulla. Onneksi minulla on monta syytä vierailla Oulussa jatkossakin – kiitos Hugo!
