Blogivierailun kohteena oli tällä kertaa upea Haikon kartano Porvoossa.
Tiesitkö, että ei tarvitse mennä naimisiin tai olla häämatkalla voidakseen hemmotella itseään? Tiesit varmaan, mutta minä tajusin sen vasta tällä matkalla. Olen nähnyt somessa paljon naispuolisia kavereita Haikon kartanon hemmottelulomilla, mutta aina kyseessä on ollut polttarit, häitä edeltävä ilta tai vaikkapa hääyö. Tämä reissu ei ollut mikään edellämainituista, ja silti jokainen hetki tuntui siltä että näinhän tämän piti mennä.
Saavuimme neljän aikoihin perjantai-illalla, mutta koska oli marraskuu niin oli jo hämärää ja tunnelma oli sanoinkuvaamattoman upea. Emme olleet käyneet ennen Haikon kartanossa, ja koska me emme näköjään osaa lukea opasteita, niin kävelimme takakautta ajatellen, että sisäänkäynti olisi sillä puolella. Ja onneksi tehtiin näin! Kun kävelin rappusia ylös, tuli mieleen keisarinna Sissin seikkailut – oli ihan yhtä majesteettinen olo! Kurkittiin ikkunoista sisälle kartanoon, ja tuntui ihan kuin me olisimme juuttuneet vuosisadan alkuun ja minä hetkenä hyvänsä ikkunan eteen ilmestyisi kartanon rouva upeine pukuineen.
Meidän huoneemme oli kartanossa, mutta on myös mahdollista majoittautua lisärakennukseen, jossa on itse kylpylä- ja kongressialue. Jos sinulla on vaihtoehtona valita näistä kahdesta kartanoyöpyminen – valitse ehdottomasti se! Lisärakennuksen huoneet näyttivät myös hyviltä, mutta se tunnelmallisuus mikä tuli kun kävelit kartanon vanhoja rappusia ylös oli jotain aivan unohtumatonta. Kaikki ne antiikkiset, tarkoin valitut huonekalut ja esineet sekä kokolattiamatot teki vierailusta aivan uniikin.
Kartanon historia on hyvin värikäs. Rakennus on palanut maan tasalle lukemattomia kertoja eri tahojen toimesta. Viimeisin kerta oli uudenvuodenyönä 1911 kun juopottelusta erotettu hevoskuski sytytti kartanon palamaan, ja tuli tuhosi rakennukseen perustuksiaan myöten, eikä arvokkaasta irtaimistostakaan saatu mitään pelastetuksi. Nykyisen päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1913, eikä talo ollut vielä valmis vuonna 1965 kun Satu ja Leo Vuoristo ostivat sen. Nykyään kartano huokuu 1800-luvun loppupuolen tunnelmaa, kuitenkin nykyajan mukavuuksilla. Mukavuuksista mainittakoon: elämäni mukavin sänky oli täällä! En tiedä minkä merkkinen sänky tämä oli, enkä välttämättä haluakaan tietää koska joutuisin varmaan jättämään tulevan vuoden matkustukset väliin ja hankkimaan tämän sängyn!
Kävimme viemässä tavaramme huoneeseen ja ihastelemassa ihanaa Kartanon Classic huonettamme. Huone oli noin 20-neliöinen, jossa sängyn lisäksi oli pieni oleskelutila sohvineen ja nojatuoleineen. Minibaarista löytyi viilennetty samppanja, jota päätimme nauttia huoneen ihastelun lomassa. Kaapista löytyi muhkeat aamutakit, jotka puimme päälle ja lähdimme suuntaamaan kohti kylpylää. Oli perjantai-ilta, joten kaikki eivät olleet ehtineet samoihin aikoihin kuin me perille, minkä takia saimme nauttia hieman rauhallisemmasta tunnelmasta ja meidän lisäksi oli vaan muutama kylpijä.
Kylpylä on pieni, mutta toiminnallinen. Sieltä löytyy ison altaan lisäksi poreallas, kylmä-allas sekä lämminvesiallas (38°c). Saunoista sieltä löytyy höyrysauna, aromasauna, infrapunasauna ja tavallinen sauna. Itse tein sellaista höyrysauna-kylmävesiallas-aromasauna-kylmävesiallas-kierrosta lähes koko kylpyläkäynnin ajan. Olipa virkistävää! Ensi kerralla kun tulen, aion ottaa jonkun hoidon myös. Ystäväni suositteli myös cryo-hoitoa, jossa olet -120 asteisessa putkilossa – kuulostaa todella mielenkiintoiselta!
Kylpyläraikkaana ja ehostautuneena laskeuduimme alas Bollinger-baariin. Ai että, tuli vesi kielelle ihan vaan tuon lausumisesta! Bollinger-baarissa tarjoillaan muutakin kuin nimensä mukaista samppanjaa, mutta oli sanomattakin selvää, että otimme lasilliset upeaa kuplivaa. Juomat sai nauttia itse baarissa tai vaihtoehtoisesti Kartanon loungessa tai Keltaisessa salongissa. Päätimme lähteä kiertelemään kartanon alakertaa ja tutustumaan keltaisen salongin taiteeseen.
Taidekierroksessa tuli myös nähtyä nykyisen omistajan, Satu Tiivolan muotokuva. Kuulimme hänestä jo matkalla Haikon kartanoon, kun taksikuski ihailevasti kertoi tarinaa 95-vuotiaasta kauppaneuvoksen arvonimen haltijasta, joka ei näytä päivääkään yli 70-vuotiaalta ja on terävä kuin veitsen kärki. Emme nähneet rouva kauppaneuvosta vierailumme aikana muuta kuin taulun muodossa, mutta kuulemamme mukaan hän on kylpyläosaston kauneushoitojen ahkera käyttäjä.
Vuonna 1879 Albert Edelfeltin äiti vuokrasi Haikon kartanon mailla sijainneen rakennuksen kesänviettopaikakseen. Siitä tuli taiteilijan kesäkoti, jonka viereen hän rakennutti ateljeen vuonna 1883. Albert Edelfelt vietti Haikossa 24 kesää ja maalasi lähistöllä yli 200 tunnetuinta teostaan. Kaksi näistä löytyy nykyään Keltaisesta salongista.
Haikon kartanossa on valittavana bistron ja a la carte ravintolan välillä. Meidän hemmottelulomaan kuului tietysti jälkimmäinen. Tunnelma ravintolassa oli aivan kuin olisi ollut jollain yleellisellä laivalla vuosisadan alussa, ja vitsailinkin seuralaiselleni että me olimme saapuneet illallistamaan Titaniciin.
Me päädyimme syömään Nordic menuun (hinta 68e, Stockman kanta-asiakaskortissa 61e), jossa valittavana oli kala- tai liha vaihtoehto. Seuralaiseni otti kalavaihtoehdon, minä valitsin lihan. Ensimmäisenä pöytään saapui Saloniemen tilan vuohenmaitorahkaa, maa-artisokkaa ja omenaa. Annoksen maut sointuivat hyvin yhteen, ja kokonaisuus oli raikas.
Toisena annoksena saimme samettisen pehmeää rapukeittoa kuhamoussella. Lautanen tyhjeni hyvinkin nopeasti – sanomattakin selvää että oli nappivalinta molemmille!
Seuralaiseni pääruoka oli paahdettua siikaa luomujuureksilla ruskistetussa voikastikkeesssa. Pääsin myös maistamaan tätä annosta. Ihanan rapea pinta, maukas kastike ja kasviksissa täydellinen purutuntuma.
Minä valitsin lihan, ja sainkin fasaania! Annos ei ehkä kuvauksellisesti ole niin hieno, mutta voin sanoa että maku oli todella hyvä. Ja tietty ehkä myös ajatus fasaanin syömisestä oli puoli nautintoa, sen verran harvinaista herkkua nykypäivänä. Tarjoilija pyysi pureskelemaan varovasti, sillä lihassa saattaa olla jäänteitä hauleista – ei onneksi tullut vastaan hauleja tällä kertaa!
Viineinä valitsimme talon suositusviinejä. Ensimmäisten annosten kanssa joimme talon suositusvalkoviiniä, Grand C Riesling Reserveä Alsacesta (11,10e/lasi). Itse sain nauttia fasaanin kaverina Ogier Les Caprice d’Antoinea Côtes-du-Rhônesta, jonka maku oli tasainen, maussa luumua ja mausteisuutta (11,20e/lasi). Jälkiruokaviininä nautittiin Sauska Late Harvest Cuvée:ta vuodelta 2017 (7,00e/lasi).
Ja sitten jälkkäriin! Ihana suklaa-mustikkaunelma, joka sopi täydellisesti yhteen jälkkäriviinin kanssa! Suosittelen tätä menua, jos haluat hyvän läpileikkauksen talon tarjoamasta.
No niin, illallinen oli nautittu ja mietimme seuraavaa askelta. Päätimme lähteä katsastamaan alakerran pubin! Kyllä – luit aivan oikein, Haikon kartanon alakerrassa on Kartanon Kellari & Pub! Nyt voi kyllä sanoa että on täysi palvelu, kun yöelämäkin tuodaan sinun luoksesi. Hetken viihdyimme siellä, mutta sen verran loppu olimme työviikosta, että päätimme suunnata tiemme huoneeseen.
Heräsin kirjaimellisesti hymy huulillani. Olin nukkunut niin älyttömän hyvin, etten edes muista milloin olisin nukkunut niin sikeästi. Sänky oli mukavin, mihin ikinä olen saanut pääni kallistaa.
Suuntasimme kuntosalille aamutreeneihin ja kävimme kylpylässä vielä pikaisesti aamusaunassa. Oli mukavan rauhallista, ja salilla saimme treenata lähes yksinämme. Salilaitteet olivat todella monipuoliset, paljon monipuolisemmat kuin mitä tavallisissa hotelleissa on. Mutta tämähän ei ollut mikään tavallinen hotelli! Lisäksi Haikon kartanossa on pitkin viikkoa ohjattua aktiviteettia – on joogaa, pumppia, latino mixiä, kahvakuulaa ja Haikkon oma Balance-tunti. Liikuntatuokiot on hotelissa asuville 6e/hlö. Lisäksi liikunnan ystäville on tarjolla kuntopolkua ja multigolfia vuoden ympäri. Kesäisin löytyy lisäksi pyöräilyä, petankkia, tikanheittoa, lentopalloa, jalka- ja koripalloa ja sulkapalloa. Paljon aktiviteettia löytyy siis, ja jokaiseen makuun!
Aamupalalla meitä odotti yllätys. Ensinnäkin, saimme pöydän upeasta Keltaisesta salista kaiken sen upean taiteen keskeltä. Toiseksi: kartanoaamiaiseen kuuluu lasillinen kuohuvaa! Voiko aamu enää paremmin alkaa?
Seurasi surullisin hetki pitkään aikaan, kun oli aika lähteä kotiin. Meillä oli ollut todella ihana reissu! Upeiden puitteiden lisäksi on mainittava, että yksi todella tärkeä asia tämän vierailun onnistumisessa oli henkilökunnan vilpitön halu saada sinut tuntemaan olosi hyväksi. Siellä tehtiin asioita selkeästi suoraan sydämestä. Ja se tuntui hyvältä. Aion ehdottomasti tulla uudestaan. Mietittiin jo, että aika kiva reissu olisi kesällä, voisi ottaa J.L.Runebergin Helsingin kauppatorilta ja jäädä laivasta pois Haikon kartanon laiturilla! Ja nauttia upeasta luonnosta luontopolulla kesäaikaan, ja käydä alueen näköalakalliolla. Mutta silloin aion kyllä yöpyä kaksi yötä!
Kiitos vielä Haikon kartanolle ihanasta visiitistä – meillä oli ihanaa! Jos ette usko sanojani, niin katsokaa alapuolella olevaa ”jälkeen”-kuvaa.
Kuvat: Elina Engberg
