Yksi lempiruokapaikoistani Helsingissä on ehdottomasti hawaijilais-japanilaista fuusioruokaa tarjoava HOKU. Paikka toimii sekä lounaspaikkana että tunnelmallisena illallispaikkana, ja sijaitsee kätevästi Kampin ylimmässä kerroksessa.
Jos menet käymään lounaalla, varaudu jonottamaan, sillä paikka on koko ajan täynnä. Vaihtuvuus on kuitenkin hyvin nopea, joten yleensä jonotat maksimissaan vartin, vaikka jono näyttäisikin alkuun pitkältä. Vastaavasti, jos olet menossa illalla syömään niin tee ehdottomasti pöytävaraus. Onneksi olimme sellaisen tehneet, ja saimme ikkunapöydän upeilla näkymillä Narinkkatorin suuntaan.
Hoku on kauan ollut suosikkini, ja minä, kuten todella monet muut, syön aina lounaalla sitä HOKUn kuuluisaa teriyaki-lohta. Nyt kuitenkin ajattelin ottaa jotain muuta. Heti alkajaisiksi aloitimme upeilla drinksuilla. Siinä samassa tuli mieleen, että miksi ei kävisi HOKUssa joskus after workeilla? Ottaisi muutaman drinksun ja pari alkuruokaa? Se kun on niin täydellisessä paikassa kaiken actionin keskellä. Pitääkin joskus kokeilla.
Sitten itse ruokaan. Mainitsinkin jo aiemmin, että HOKU on hawaijilainen ravintola, joka tarjoaa aasialaista fuusioruokaa. Mutta mitä on aasialainen fuusioruoka? Se on sitä, että otetaan ne parhaat ja helpoiten länsimaalaiseen makuun sopivat palaset, yhdistetään se meidän tapaan syödä ja paikallisiin raaka-aineisiin. HOKU itse nostaa esille Tyynenmeren reunavaltiot oman menun inspiraation lähteenä, jossa ne yhdistetään länsimaalaisiin raaka-aineisiin. Tämä näkyy siinä, että heidän listoillaan on paljon lohta ja kuhaa. No, onneksi tähän pöytään oli nyt istahtanut hyvin paljon kalaa rakastava pariskunta! Lähdimme siis makumatkalle Tyynenmerelle.
Minun valintani oli Okonomiyaki-ohukainen. Kyseessä on japanilainen ohukainen jossa on mukana kaalia, kevätsipulia, jättikatkarapuja, okonomiyaki-kastiketta, majoneesia ja rapeaa prosciuttoa. Ja kun annos tuotiin pöytään – annoksen osiot näyttivät olevan elossa, koska ne liikkuivat! Kyseessä oli ilmeisesti kaali, joka oli viipaloitu niin ohueksi, että ne ottivat huoneesta tuulenvireen itseensä ja liikkuivat sen mukana. Oli kyllä upean näköinen annos, jos ei olisi ollut niin nälkä, niin olisin jäänyt tuijottelemaan kauemmin lautasta! Ja voi apua, miten upea annos oli. Juuri niin herkullista kuin se näyttikin olevan.
Seuralaiseni halusi kokeilla HOKUn tofua, koska se on yleensä loistavan makuista aasialaisissa ravintoloissa. Hän valitsi siten Agedashi tofun. Annoksessa oli friteerattua tofua, retikkaa, inkivääriä ja tentsuya-kastiketta. Sitäkin pääsin maistelemaan, koska sharing is caring – niin meidän tyylillä syödään aina kaikki annokset yhdessä. Ja kyllä, tämä tofu oli juuri niin loistavaa kuin kuvittelimmekin. Koostumus oli täydellinen ja makuyhdistelmät lautasella oli todella loppuun saakka hiottuja.
Sitten olikin pääruoan vuoro. HOKU:lla on ollut sama lista kauan, ja se on erittäin hyvä asia. Jokainen ruoka on nimittäin hiottu täydellisyyttä hipovaksi. Tiesinkin jo tullessani, minkä ruoan ottaisin. Ja tämä on se, minkä suosittelen myös aina kaikille muille. Kyseessä on täytetty ja höyrystetty kuha lumitaskuravulla, katkaravuilla ja makealla kiinalaisella makkaralla (lup cheong), tomaatti-sitrus-beurre blanc-kastikkeessa. Rupesiko jo sukat jalassa pyörimään? Minulla ainakin. Vaikka kävin tätä kirjottaessani juuri lounaalla, voisin silti syödä tämän herkullisen annoksen uudestaan. Katsokaa nyt tätä upeutta:
Eipä seuralaisenikaan annos jättänyt kylmäksi. Hän valitsi Chicken Katsu-annoksen, joka koostui panko-kuorrutetusta ja rapeaksi uppopaistetusta maissikanasta, pikkelöidyistä vihanneksista, riisistä, viher- tai perunasalaatista (otimme molemmat) sekä katsu-kastikkeesta. Tässä annoksessa oli taas sellainen makujen sinfonia. Taas kerran kaikki raaka-aineet ja ainesosat oli mietitty huolella. Jos mieli tekee kanaa, niin voit olla varma, että täältä sitä saa, ja todella laadukkaana.
Ruokajuomana joimme läpi aterian aivan upeaa Uusi-seelantilaista valkoviiniä, Mad Housen Sauvignon Blancia.
Oli jälkiruoan vuoro, ja tällä kertaa ei kyllä mahtunut enää mitään, joten pyysimme Umeshut. Ihana tarjoilijamme Alex kyseli minkälaista Umeshua toivoisimme, ja koska tämä oli meille hyvin vieras kenttä niin pyysimme häntä suosittelemaan. Hän päätyi ehdottamaan meille Umeshu-tastingia! Nyt olimme todella mielenkiintoisen kokemuksen äärellä.
Umeshu, eli ”plum wine” on japanilaista alkuperää. Sitä saa yleensä japanilaisista ravintoloista, ja koska HOKU on hawaijilais-japanilainen ravintola, niin sitä saa täältä myös. Umeshu valmistetaan uuttamalla, ja siinä käytetään japaninaprikoosia. Kuten kuvasta näkyy, Umeshuja on monia erilaisia, suurimmassa osassa on 17% alkoholivahvuus, mutta joukkoon mahtui myös yksi kevyempi, 7%:in juoma.
Umeshun maistelemisessa seurataan samanlaista järjestystä kuin juustojen maistelussa, eli aloitetaan kevyemmästä ensin, koska vahvimman jälkeen mikä ei enää tuntuisi miltään. Meillä olisi siis ensimmäisenä vuorossa original, sitten extra years, sitten extra shiso ja lopuksi Royal honey.
Ensin Alex näytti meille shiso-lehteä, joka tuoksui aivan mintun lehdeltä, ja maku muistutti vähän korianterin ja tillin yhdistelmää. Alex kertoi että Koreassa ja joissakin osissa Japania, otetaan shiso-lehti ja sen päälle laitetaan täytettä ja tehdään siitä juuri yhdeksi suupalaksi sopivan rullan. Ja silloin shiso-lehdestä irtoaa makuja hyvinkin vahvasti. Muisteltiin, että olemme jossain aasialaisessa ravintolassa tätä syöneetkin, sillä haju oli sen verran tuttu.
Ensimmäisenä vuorossa oli orginal. Tämä oli nimensä mukainen juuri sellainen perusumeshu, mihin on tottunut. Muistuttaa hieman portviiniä, mutta on hippasen verran makeampi. Alkoholiprosentteja tässä oli ainoastaan 7%, joten alkoholikaan ei maistunut niin vahvalta. Juuri sopiva aperitiiviksi!
Toisena vuorossa oli Extra Years. Ero Extra yearsissa orginaliin on se, että siihen lisätään vähän sokeria ja annetaan olla kauemmin, noin kolmesta kuukaudesta vuoteen. Haju oli vahvempi kuin alkuperänen ja väri oli hieman tummempi. Tässä alkoholiprosentti oli noussut jo 17 %:iin. Ensiksi juoma haisi hieman tuoreille sienille, mutta jälkimaku oli vuorostaan hieman lakritsinen! Tässä välissä Alex kävi hakemassa lusikan, ja pääsimme maistamaan itse hedelmää. Ei ollut oikein mikään hurja makuelämys, mutta mielenkiintoinen kokemus!
Seuraavaksi oli vuorossa punainen Umeshu, jossa väri tulee Shiso-lehdistä, jotka ovat ruskan myötä vaihtaneet värinsä punaiseksi. Extra Shiso maistuu myös erilaiselta. Maku on hyvin makea, ja väri on tumman punainen. Tässä on sama sääntö kuin rommin kanssa, että mitä kauemmin juoma on ollut tynnyrissä, sen tummempi juoma. Tämä oli minun lempijuomani, ja itse asiassa tätä ollaan tilattu muuallakin.
Viimeisenä vuorossa oli Royal honey, joka on makein kaikista Umeshuista. Tässä oli värinä hieman tummempi keltainen, jopa kultainen väri, ja sanoisin että se muistuttaa jopa hieman olutta. Tämä oli todella hyvää ja makeaa, mikä teki siitä mielestäni parhaan. Royal honey tehdään kuningatarhyytelöstä, mistä se siis saa nimensä!
Huh, mikä tasting! Opittiin todella paljon uutta ja loppuun saatiin vielä pöytään tonicia ja soodavettä ja pääsimme maistamaan miltä Umeshu maistuu jatkettuna pitkään drinkkiin, mikä on se tavallisin tapa nauttia Umeshusta. Minun lempijuomani oli vichy ja hunaja-umeshu, koska vichyn suola antoi hyvää tasapainoa umeshun makeudelle. Mutta yhdistelmiä voi itsekin kokeilla, koska Umeshua myydään myös Alkossa. Tästä tuleekin seuraavien kotijuhlien kohokohta!
Vatsat täynnä ja mieli korkealla kävimme vielä kiittämässä keittiöhenkilökuntaa loistavasta ruoastamme. Tässä he ovat iloisena vastaanottamassa kehujamme ja ehkä ihan pikkaisen poseeraamassa.
Kuvat: Elina Engberg
Lue lisää HOKU:sta:
HOKU’s Asian cuisine is natural fusion
Hokun havaijilainen keittiö on luonnollinen fuusio
