Helsingistä vain tunnin ajomatkan päässä oleva Mustion Linna ylitti odotukset niin ruoan kuin miljöönkin suhteen.
Saavuimme yhden yön visiitille Raaseporissa sijaitsevaan Mustion Linnaan. Paikka oli meille uusi tuttavuus ja pihaan ensi kertaa astuessa huomasin valtavan pihan ja syksyn väriloiston. Yllätti, että tällainen paikka on niinkin lähellä Helsinkiä, koska tuntui kuin olisimme kauempanakin pääkaupunkiseudun hälinästä.
Saimme huoneemme punaisesta somasta rivitalosta. Huone oli juuri riittävän kokoinen sekä sisustus oli hillittyä ja henkii Mustion Linnan vanhaa historiaa.
Mustion Linnan ruoat tarjoilee ravintola Linnankrouvi, jonka raaka-aineet tulevat todella läheltä, mikä on mahdollista vieressä olevien metsien, järvien sekä Mustion oman myllyn ja lähitilojen ansiosta.
Kaikki Linnankrouvin viinit ovat omaa maahantuontia ja joitain viinejä ei saa muualta Suomesta kuin Linnankrouvista.
Linnankrouvin sisustus oli rouhean tyylikäs tiiliseinineen sekä puisine pöytineen. Takkatuli loi hämyiseen ravintolaan kotoisaa tunnelmaa. Ravintolan seiniltä löytyi kiinnostavia yksityiskohtia mm. täytetty kilpikonna, josta tarjoilijamme kertoi tarinan, ”että muinoin Mustion Linnan menuun kuului kilpparikeittoa”.
Ravintola Linnankrouvin ensimmäinen annos sisälsi punajuurta, kyssäkaalia ja kvinoaa. Punajuuri sekä kyssäkaali toi tuhdin maun annokseen ja rapea kvinoa taas yllättävää ja rouskuvaa rakennetta. Valkoviini Maxim Grünhaus pinot blanc, Saksa oli mainio makupari annoksen kanssa.
Seuraava annos sisälsi maukasta härkää, kirpeää herukkaa sekä humalaa. Lihan päällä oli mustasta valkosipulista tehtyä valkoista jauhetta. Yllätyksekseni roséviini toimi tämän lihan kanssa ja oli Espanjalaista Hito Rosadoa.
Seuraava annos oli koko illan yllättävin. En aluksi ymmärtänyt annoksen jujua, mutta kun maistoin pieniksi palloiksi leikattuja, tyrnissä kypsytettyjä porkkanoita huomasin kuinka ne piristivät ja toivat hapokkutta kermaiseen juustoon. Viininä toimi Tomero Torrontes, Argentinaasta.
Pääruoan fasaani oli ihanan mureaa ja hasselpähkinä toi mukavasti rakennetta annokseen. Laakerin lehdet saivat annoksen muistuttamaan jotain joulun ajan ruokaa. Punaviiniksi valikoitui Château de Montfaucon.
Ensimmäinen jälkiruoka oli niin makea, suolainen, kirpeä että savunmakuinenkin. Myskikurpitsapiiras toi makeutta, kun taas kastike toi suolaisuutta. Jäätelö sekä rapea kvinoa toi annokseen savun makua ja pienet marmeladit toivat kirpeyttä.
Toinen jälkiruoka oli suklaanystävän unelma! Vaikka suklaa maistui vain hennosti vaahdossa oli se täydellinen pari kauralle sekä pirteälle puolukalle. Myös koostumuserot olivat annoksessa ihania, sillä kaurakeksi oli rapea, suklaavaahto ilmavaa sekä sorbetti koko komeuden päällä oli kylmää ja kevyttä. Jälkiruokaviiniksi valikoitui M. Chapoutier – Bila Haut Banyuls.
Vau mikä kuuden ruokalajin illallinen! Ruoat olivat mielestäni hämmästyttävän kauniita eikä yllättävät makuparitkaan unohdu hetkeen. Vatsat täynnä oli hyvä mennä nukkumaan suloiseen punaiseen yöpaikkaamme.
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Mustion Linnan aamupalalle. Aamupala oli katettu Ravintola Linnankrouvin tiloihin, joka oli muuttunut illan hämyisestä tunnelmasta ja puheensorinan täyttävästä ravintolasta, valoisaksi ja rauhalliseksi aamupala paikaksi.
Aamupalalla oli kaikki tarvittava ja vähän enemmänkin. Kahta eri leipää, leivän täytteitä, kananmunia, puuroa, jogurttia sekä erilaisia myslejä, muroja, siemeniä, pähkinöitä ja hilloa. Mango-persikka smoothie oli kiva lisä, sekä kahvi juotiin tietysti Mustion Linnan nimikko kupeista.
Vierailumme aikana kaikki sujui mutkattomasti ja niin ruoka kuin koko miljöö jättivät vahvan muistijäljen, enkä usko että tämä jää viimeiseksi kerraksi itselläni Mustion Linnaan. Myös kaikenlaiset juhlat kuten häät tai pikkujoulut voisivat olla juuri Mustion Linnassa mukava kokea.
Lue myös Mustion Linnasta:
