Kyllä, myönnän sen. En ole ikinä käynyt Kappelissa syömässä ennen tätä iltaa. Olen tietty käynyt paljonkin Kappelin terassilla ja myös kahvilan puolella, mutta tällainen kolmen ruokalajin dinneri on jäänyt täysin kokematta.
Kyllä, myönnän sen. En ole ikinä käynyt Kappelissa syömässä ennen tätä iltaa. Olen tietty käynyt paljonkin Kappelin terassilla ja myös kahvilan puolella mutta tällainen kolmen ruokalajin dinneri on jäänyt täysin kokematta. Kappelin historia ulottuu hyvin pitkälle taakse aikaan, vuoteen 1867, jolloin ravintola tuli suosituksi runoilijoiden, kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden joukossa. Tarina kertoo, että siellä on erinäiset taiteilijat kiitoksena koristelleet Kappelin seiniä maalauksilla, muun muuassa Albert Edelfelt maalasi oluen keksijänä tunnetun Gambrinuksen kuva keittiön pyöreään seinämedaljonkiin. Toinen tarina kertoo, että se kiitos olisikin ollut ravintolalasku, jota ei taiteilija ole pystynyt kuittaamaan rahalla, ja siksi olisi maalannut seiniä. Mutta mene ja tiedä, upeita maalauksia ja upea sali siellä on – tulee kuninkaallinen olo kun siellä istuu.
Meidät kutsuttiin paikalle herkuttelemaan oikein pitkän kaavan mukaan ja saimmekin upean ikkunapöydän Esplanadin suuntaan, täysin rauhassa muista.
Nappasin mukaani seuralaisen joka on lacto-ovo-pescovegetaristi (eli syö kasvisten lisäksi myös kalaa ja kananmunaa), jotta saisimme mahdollisimman laajan käsityksen tarjolla olevasta valikoimasta. Päädyimme ottamaan alkuun Kappelin perinteisen annoksen, katkarapuskagenin sekä Kappelin kalalajitelman. Kalalajitelmassa oli pitkään kylmäsavustettua lohta, savumuikkua, siianmätimoussea, hiillostettua ahventa, hapanmaitokastiketta ja lipstikkadressingiä. Noh, mitäs tähän nyt sanoisi: parasta katkarapuskagenia mitä olen ikinä syönyt! Jos menet tänne – ota ehdottomasti se alkuruoaksi. Kalalajitelma oli myös hyvä ja monipuolinen, mutta jos huikeutta hakee niin se on se skagen sitten.
Viineillä mentiin suositusviineillä, eli skagenin kanssa kuiva, hapokas ja hieman sitruksinen Insightin Sauvignon Blanc ja kalalajitelman kanssa nautittiin Joseph Drouhin Laforêt Chardonnay 2017, joka oli mielestäni hyvin samanlainen. Itse pidin Insightista enemmän, mutta seuralaiseni piti enemmän toisesta – joten vaihdettiin sitten lasit!
No sitten pääruokaan! Minähän tietty riistan ystävänä valitsin itselleni paistettua poron ulkofilettä ja poromakkaraa ja seuralaiseni tilasi haudutettua kuhaa simpukkakastikkeessa, jossa mukana oli puikulaperunapyrettä ja paahdettua kukkakaalia. Paisto-aste lihassa oli täydellinen ja kalaversion simpukkakastike oli upea! Annosten hinnat ovat hieman yläkanttiin jos ostaa yksinään, joten suosittelen ottamaan menun jos aikoo syödä sekä alku- että pääruoan. Listalla on tarjolla neljä erilaista menua, joten valinnanvaraa löytyy!
Ja viinit otettiin taas tarjoilijan suositusten mukaisesti, poron kanssa tuotiin pöytään Verrocchio Amarone della Valpolicella Classico 2015, joka ei vaadi varmastikaan sen enempää kuvausta ja kuhan kanssa juotiin Domaine Drouhin Vaudon Chablista vuodelta 2017. Molemmat hyviä viinejä ja sopivat täydellisesti ruokiin joihin ne oli valittu. Sinulle, joka et tunne viinimaailmaa, niin suosittelen muutenkin ottamaan aina talon suositusviinejä. Suositusviinit ovat nimittäin ihan eri asia kuin talon viinit, eli ne edullisimmat bulkkipullot. Suositusviinit on tarkoin valittu ja mietitty että sopii mahdollisimman monen ruokalajin kanssa ja myös mahdollisimman monen suuhun. Harvoin olen joutunut pettymään suositusviineihin ravintoloissa.
Huh, mitkä elämykset tähän asti. Vatsa oli myös aika täynnä mutta kuten lapsilla on aina vatsalaukussa oma paikka makeisille, minun vatsalaukusta löytyy aina paikka jälkiruoalle! Päädyimme ottamaan perinteiseen tapaan crème brûléetä.
Tähän loppuun haluan todeta että Kappelin tunnelma on vaan jotain ainutlaatuista. Ja sitten se muuttuu todella paljon, riippuen oletko siellä päiväsaikaan vai illalla. Vinkkinä muuten, pöytävaraus on suositeltava turistisesonkina ja etenkin kesällä paikka on tupaten täynnä.
Lue lisää Kappelista meidän ravintolaesittelystämme
Kuvat: Elina Engberg
