Olin kävellyt Zum Beispielin ohi Porvoon vanhassa kaupungissa monen monta kertaa ja kurkkinut ikkunoista sisään. Nyt pääsin maistelemaan miltä Zum maistuu.
Olin kävellyt Zum Beispielin ohi Porvoon vanhassa kaupungissa monen monta kertaa, kurkkinut ikkunoista sisään ja käynyt ovella kääntymässä vain todetakseni, että ravintola on ääriään myöten täynnä. Nyt pääsin vihdoin maistelemaan miltä Zum maistuu. Tiesin jo entuudestaan, että ravintola on kuulu rehdistä lähi- ja luomuruoasta, pastoista ja itse tehdyistä jäätelöistä.
Zumia pyörittävät Georg ja Leena Simojoki ja ravintola sijaitsee aivan vanhan Porvoon laitamilla funkistalossa. Samassa talossa sijaitsee muuten Brunbergin suklaapuoti. Saamme mainion ikkunapöydän ravintolan rauhallisesta kolkasta, jossa pääsemme rauhassa tutkailemaan ympäristöä ja ruokalistaa. Alkuun lasi kuohuvaa totta kai! Tarjoilija kertoo, että Zumin kaikki viinit ovat luomua.
Ruokalistalta löytyy raikkaita raaka-aine komboja. Tarjoilijamme kertoo, että Zumin avokeittiön sydän on Bertha-hiiliuuni. Leivätkin leivotaan joka päivä itse ja aterioihin sisältyy aina valikoima omatekoisia luomuleipiä ja kirnuvoita. Käyn oitis katsastamassa miltä leipävalikoima näyttää.
Mutustelen palan painikkeeksi leipiä. Osa on ehtinyt hieman päivän mittaan kuivahtaa, mutta maut ovat silti kohdallaan. Kirnuvoi kruunaa tumman saaristolaistyyppisen leivän, joka on suosikkini.
Teemme valintamme alkuruokien osalta. Päädyn grillattuun avokadoon ja ananakseen tostadalla ja salsalla. Seuralaiseni valitsee tarjoilijan suosituksesta Georgin nimikkokeiton, jossa on vihanneksia ja halloumia. Odotamme alkuruokia uteliaina, sillä etenkin keiton ainesosat kuulostavat vähintäänkin mielenkiintoisilta!
Alkuruoan koko saa leuan loksahtamaan. Ei todellakaan mikään pieni annos…
Onneksi keräsimme nälkää pitkin päivää, joten käyn ahnaasti kauniin annokseni kimppuun. Avokado, ananas tostada pirtsakalla salsalla on iloinen aloitus illalliselle. Avokadon päälle ropsautettu merisuola on ainut mauste ja se riittää. Raikasta, maukasta ja simppeliä!
Georgin keitto pääsi yllättämään raavaan miehen. Keitto näyttää kepeältä, mutta onkin maultaan yllättävän runsas. Ja mikä parasta, sellerit ja yrtit maistuvat siltä itseltään. Makuja ei ole fiksusti lähdetty peittelemään kaiken maailman mausteilla. Halloumi hoitaa tarvittavan suolaisuuden ja tuo tuhtiutta keväisen kepeään keittoon.
Seuraavaksi pitäisi päättää pääruoka. Hyviä pastavaihtoehtoja löytyy useita. Olin jo etukäteen päättänyt valita pääruoaksi Zumin pastan, josta ravintola on kuuluisa. Tarjoilijan suosituksesta päädyn Mrs Greeniin, jossa on omatekoista radiatore-luomupastaa, parsaa, avokadoa, chiliä, valkosipulia, luomusitruunaa, sokeriherneitä, persiljaa, luomuparmesaania ja luomusalaattia.
Seuralaiseni valitsee listalta miehisempään makuun tulisen Surfer Burgerin josta löytyy kotimainen luomujauhelihapihvi, cheddaria, guacamolea, salsa picantea, guajillo-majoneesia, ranskalaisia perunoita ja luomusalaattia.
Pasta on värikäs ilopilkku! Annoksessa ei ole varsinaista pastakastiketta, mutta kun avokado sulaa lämpimän pastan joukkoon, siitä tulee ikään kuin kastike. Nerokasta! Chilin tulisuus tuo räväkkyyttä muutoin melko lempeään annokseen. Olisin ehkä kaivannut annokseen hieman suolaisuutta vaikkapa parmesan-juuston muodossa. Muutoin oikein hyvä! Annos on niin valtava, että en millään jaksa syödä sitä kokonaan.
Burgeri näyttää uppoavan pöydän toisella puolella. Seuralaiseni kehuu pihviä, jonka maku on hiiliuunin ansiosta täyteläinen ja maukas. Guajillo-majoneesi maistuu sopivan tuimalta ja on uudenlainen makukokemus burgerin ystävälle. Iso mieskin alkaa osoittaa hienoisia ähkyn merkkejä.
Hampurilaisen seuraksi pöytään tuotiin muuten vielä erillinen salaatti.
Otamme kaikesta huolimatta vielä jälkiruuat, jotta voimme kokea täydellisen Zum-elämyksen. Aion urheasti mahduttaa vatsaani omenastruudelia käsintehdyllä jäätelöpallolla. Seuralaiseni on todennäköisesti minua fiksumpi valitessaan kahvin kaveriksi pelkän limoncello-jäätelöpallon.
Omenastruudeli jatkaa Zumin reilua linjaa ja mietin jo, mitä tuli tehtyä. Mutta onhan se hyvää…tarjoilija toteaakin osuvasti, että kun itse tekee, on se aina parasta. Olen samaa mieltä.
Zum Beispiel on hyvän mielen ravintola, jonka annoksissa maistaa rakkauden omatekoiseen leipään, pastaan ja jäätelöön. Totesimmekin kuin yhdestä suusta, että jos et ole syönyt Zumissa, et ole käynyt Porvoossa. Mutta varoituksen sana…tänne on syytä tulla tyhjällä vatsalla!
Kiitämme ja kumarramme ja lähdemme pulleina vyörymään kohti Porvoon kirkonmäkeä!
