Tällä kertaa askeleeni suuntasi aivan minun naapuriini, Oopperataloa vastapäätä sijaitsevaan legendaariseen Lyoniin.
Tällä kertaa askeleeni suuntasi aivan minun naapuriini, Oopperataloa vastapäätä sijaitsevaan legendaariseen Lyoniin.
Vastassa Lyonissa meitä oli ravintoloitsija Marjatta Helander, jolta saimme kuulla hieman ravintolan historiasta ja asiakaskunnasta. Ravintola on ollut samaisessa paikassa jo vuodesta 1966! Marjatta on itse ollut ravintolassa yli 30 vuotta ja oli hauska kuunnella hänen muisteloita vuosien varrelta, muun muuassa sitä aikaa kun Oopperataloa rakennettiin. Opinpahan siinä samalla että Oopperatalo on rakennettu vasta 1993! Jotenkin tuntuu oudolta ajatella että se ei olisi siinä missä se nykyään on, kun joka päivä sen ohi kulkee. Saimme ikkunapöydän, josta näkymät tietenkin Oopperatalolle. Oli jotenkin todella tunnelmallista istua siinä ja seurata Manskun liikennettä -ilman liikenteen mölyä!
Itse ravintola oli kotoisa ja lämminhenkinen. Asiakaskunta oli laidasta laitaan, oli lapsiperhettä, turistipariskuntaa, oopperavieraita ja myös nuoria pareja. Kyselin Marjatalta miten hän näkee että vieraiden profiili olisi muuttunut vuosien saatossa. Hän totesi, että nuoremmat aikuiset ovat alkaneet käymään heidän ravintolassaan sekä myös paljon väkeä matkalla esimerkiksi Kulttuuritalolle, Finlandiatalolle tai Jäähalliin. Lyon on nimittäin sopivasti kaikkien isompien tapahtumapaikkojen keskellä.
No sitten itse ruokaan! Lyonin ruoka on niin kuin nimestä varmaan voitte päätellä ranskalaista tyyliä, kuitenkin yhdistellen Skandinaavisiin vivahteisiin. Useasta ruokalajista koostettu menu edustaa aina keittiömestarin ideologiaa, ja jokaiseen annokseen on etsitty parhaat, kotimaiset kestävän kehityksen raaka-aineet. Meille tarjoiltiin viiden ruokalajin Menu Surprise, jossa seuralaiseni nautti kala-kasvis version ja minä otin mukaan kokonaisuuteen myös lihaa.
Ensimmäisenä saimme nauttia keittiön terveiset, amuse-bouchet. Teille, joille ranska ei ole tuttu kieli voin kertoa että amuser on verbi ja tarkoittaa hauskanpitoa ja bouche tarkoittaa suuta. Toisin sanoen keittiön terveinen on ranskaksi suun hauskanpito – päivän nippelitieto olkaapa hyvät!
Keittiön terveisten kanssa juotiin ihanat lasilliset upeaa shampanjaa.
Sitten itse menun kimppuun! Alkuun tuotiin molemmille sama annos, nimittäin palsternakkaa, sieniä ja emmervehnää. Liemi tässä oli upea!
Seuraavaksi, niin kuin Marjatta totesi, tiemme seuralaiseni kanssa erkanivat. Itselleni tarjoiltiin yksi Lyonin klassikoista, ankanmaksaa, ja seuralaiseni sai simpukoita, katkarapuja ja rapulientä. Juomana maksan kanssa tarjoiltiin hieman vahvempi Pineau des Charentes ja seuralaiseni simpukoita siivitti Los Vascos Chardonnay vuodelta 2017. Sanoisin että tässä kalamenu vei kyllä voiton, se yhdistelmä oli nimittäin upea! Ja myös ehkä sen takia, että en ole mikään suuri maksan fani… mutta asettelultaan maksa-annos oli kerrassaan upea, näytti ihan kävyltä!
Kolmantena ruokana meille saapui molemmille sama ruoka, nimittäin taimenta. Annos oli kaunis ja raaka-aineet todella laadukkaita. Taimenta olisin voinut syödä paljon isomman annoksen, mutta noin koko menun syömisen kannalta oli juuri sopiva pala! Taimenen kanssa tarjoiltiin upeaa roseeta, Mirabeau Rosé:ta vuodelta 2018.
Seuraavaksi siirryttiinkin sitten pääruokaan, joka oli seuralaisellani lämmin kasvis ja minulla kevätkananpoikaa. Kananpoika oli upea! Niin mureaa että meinasi sulaa suussa. Ei kyllä voi valittaa seuralaiseni ruoasta myöskään, oli nimittäin myös parasta kasvisruokaa pitkään aikaan. Kaikki oli siinä annoksessa vaan täydellistä. Raaka-aineet huippulaatua, asettelu kaunista ja makuyhdistelmä pettämätön! Pääruoan kanssa tarjoiltiin molemmille upeaa Les Vins Pirouettesin Pinot Noiria vuodelta 2016.
Seuraavaksi oli sitten vuorossa pre dessert, nimittäin rommibababa, passionkreemiä, mangoa ja kanelilla maustettua valkosuklaata. Annos raikasti ihanasti suun!
Dessert time! Tässä kohtaa nautittiin taas kauniista käsityöstä, kun eteemme tuotiin kokin taidonnäyte omena-lakritsi-ohra-jälkiruoasta. Taas kerran, ihana yhdistelmä! Tässä jotenkin kiteytyy koko ravintolan filosofia, ranskalaista keittiötä mutta suomalaisin aineksin. Ja juomana tarjoiltiin lasilliset Antechia. Mmmumsis!
Nyt oli vatsat kylläiset ja jäimme hetkeksi vaan ihastelemaan tunnelmaa ja nauttimaan illasta. Meiltä kysyttiin vielä loppuun josko maistuisi joku juotava ja yhteistuumin mietittiin että portviini istuisi kyllä tähän hyvin, mutta tietenkään ranskalaisessa ravintolassa tuskin tarjoillaan portugalilaisia juomia. Marjatta siihen kuitenkin ehdotti että toisi ranskalaista vastaavaa, Cuvée Thérès Reigiä vuodelta 2015. Sitä siis!
Huhhuh, olipahan ateria ja juomatarjoilut olivat vähintäänkin runsaat. Tyytyväisinä lähdimme jatkamaan iltaa Taka-Töölön ”sykkeeseen”. Muistakaa rakkaat lukijat Lyonin olemassaolo seuraavan kerran kun lähdette nauttimaan esimerkiksi kulttuurista Oopperatalolle. Keittiö on auki myöhään silloin kun on esityksiä, jos on tehnyt varauksen etukäteen. Varaus on siis suositeltava.
Lue lisää Lyonista täältä.
Kuvat: Elina Engberg
