Tällä kertaa minut kutsuttiin vanhoille hoodeilleni testaamaan kehuttua kortteliravintolaa, Rivolia. Kyseinen ravintola on pysynyt samassa paikassa jo vuodesta 1962, ja omistajuus on edelleen samassa suvussa. Saimme kunnian tavata tämän hetkisen omistajan, Jesse Jokilahden, joka kertoi ravintolan taustoja.
Ravintolan perusti aikanaan Ragni Rissanen, joka on Jessen isoäiti. Ragni oli aikanaan 50-luvulla napannut Jessen äidin ja tädin autoon ja ajanut Ranskaan, jossa oli yöpynyt teltoissa öisin ja päivisin syönyt mitä upeimmissa bistroissa lastensa kanssa. Sieltä hän ammensi inspiraationsa ja palatessaan Suomeen, hän perusti Rivolin. Aikamoinen tarina!
Esittelen koko Rivolin ja Rivoleton tarinan hieman myöhemmin tässä jutussa, mutta keskitytäänpä nyt sitten ensin tähän minun ravintolakokemukseeni. Heti alkuun haluan näyttää teille miltä paikka näyttää niin saatte aistia sitä upeaa tunnelmaa mitä sain kokea heti alkuun. Tässä on myös vanhoille Rivoli-asiakkaille ihmettelemistä, sillä paikka on muutama vuosi sitten remontoitu aivan uusiksi – ikkunat avattiin ja paikasta tuli valoisa ja moderni.
Sitten itse ruokailuun! Ensinnäkin on kerrottava seuralaiseni tokaisu ensimmäiseen Rivoli-kokemukseen ”Tämä on vähän kuin Sea Horse, mutta ranskalainen versio!”. Ja kyllähän sen voisi todeta myös näin. Ravintolassa oli upea, välitön tunnelma. Pöydissä istui vuorotellen hienosti pukeutuneita teatterivieraita tai vieressä oli myös korttelikantiksia rennot housut jalassa islanninpaita koreillen. Myös tarjoiluhenkilökunta oli tätä samaa henkeä. Asiansa todella hyvin osaavia, mutta ei turhaan prameilevia, tehden koko vierailusta jotenkin äärettömän kotoisan ja luonnollisen. Tuntui ihan kuin ystävä olisi tarjoillut ruokaa ja juomaa pöytään.
Rivolin menu on hyvin helppo, sieltä löytyy jotain jokaiseen makuun. Päädyimme seuralaiseni kanssa ottamaan useampia eri ruokia, jotta saisimme hyvän läpileikkauksen menusta. Alkuun tilasimme Camembert A.O.C:ta, valkosipulilla ja rosmariinilla sekä karitsan tartaria, keltuaista, pikkeleitä ja rapeaa perunaa. Voin sanoa että tämän talon tartar on kyllä parhaimpia mitä olen syönyt pitkään, pitkään aikaan! Alkuruokien kaverina juotiin upeaa 2016 Camille Giroud Bourgogne Pinot Noiria.
Toiseksi pääruoaksi valikoitui talon yksi suosituimmista annoksista, nimittäin kokonaisena paistettua merianturaa Meunière. Tämä ei ole suotta talon suosituin annos, oli nimittäin täydellinen kokonaisuus! Meunière on ranskalainen klassikko, jossa kala leivitetään vehnäjauhoissa ja tarjotaan ruskistetun voin ja sitruunan kanssa. Vahva suositus! Kalan kanssa juotiin tietenkin ihanaa Rieslingiä.
Toisena pääruokana valittiin Moules marinière ”merimiehen simpukat”, jotka tarjoiltiin ihanien ranskalaisten ja valkosipulimajoneesin kanssa. Ruokajuomana simpukoiden kanssa suositeltiin Maku Brewingin American Pale Alea. Yhdistelmä oli pettämätön!!!
Huh, mitkä makujen fiestat! Vatsa oli tässä vaiheessa täynnä, mutta emme malttaneet olla maistamatta menun jälkiruokaa myös. Päädyimme ravintolapäällikön suosituksesta tilaamaan suklaa fondantia valkosuklaamoussella ja maapähkinäkrokanttia sekä toiseksi jälkkäriksi valikoitui päärynä-mantelikakkua ja karamellisoitua mantelijäätelöä. Nyt käytän sitä kiellettyä sanontaa: OMNOMNOMNOM! Katso vaikka itse!!!
Rivolin perustajan Ragni Rissasen ura ravintoloitsijana alkoi: hän aloitti ensimmäisen kahvilansa Helsingin Malmilla vuonna 1956. Samana vuonna aloitti presidenttinä Urho Kekkonen.
Ragnilla oli jo kolme kahvilaa, ja niiden lisäksi hän perusti Helsingin Kamppiin ravintola Rivolin vuonna 1962. Konseptina oli kalaravintola, jonka toinen puoli toimi itsepalveluperiaatteella ja toisella puolella tarjoiltiin pöytiin.
Rivoli-nimen hän otti Pariisin keskusta rue de Rivolista-kadusta, joka on nimetty Napoleonin voittoisan taistelun muistoksi. Ranskalaisuus oli alusta asti voimakas osa ideaa.
Vuonna 1963 Ragni alkoi uudisraivaajana tuoda Suomeen ostereita, hummereita, simpukoita ja mustekaloja, avaten näin täysin uuden kansainvälisen ikkunan suomalaiseen ruokakulttuurin.
Ragni oli taas edelläkävijänä avatessaan Rivolin oheen yksikön, jossa tarjottiin jotain aivan ennennäkemätöntä, nimittäin pizzaa. Pizzauuni ja reseptit haettiin Tukholmasta. Paikka oli alusta alkaen suosittu, ja sen pizzoja pidetään yhä kaupungin parhaina. Rivolin pizzeria tunnetaan nykyään nimellä Rivoletto.
70-luvulla Ragnin ravintolaimperiumi laajeni merkittäväksi kulinaariseksi verkostoksi Helsingissä: perustettiin Lehtisaaren Rivoli, Punainen Hattu, Mikadon salongit ja Il Treno. Lisäksi hän pyöritti Walhallaa, Svenska Klubbenia ja Bellevueta.
Ragni myi valtaosan kokoamastaan ravintolaimperiumista voidakseen rakentaa hotellin – syntyi Rivoli Jardin. Hanke käynnistyi menestyksekkäästi vuonna 1984, ja laajeni seuraavina vuosina Kuopioon, Ouluun ja Tampereelle.
Lama iski Suomeen rajusti, ja myös Ragnin yritykset joutuivat sopeutumaan tilanteeseen. Sinnikkäällä työllä Ragni onnistui pitämään ravintolat pystyssä, mutta joutui monella tavoin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Yhdessä kahden ystävättärensä kanssa Ragni mm. myi herkullisia uuniperunoita Hietaniemen torilla.
Vuonna 1996 Rivolin pizzeriasta tuli Rivoletto, joka oli jo ehtinyt kasvaa täysverikseksi italialaisravintolaksi.
Vuonna 2012 Rivoli juhli 50-vuotista taivaltaan. Pitkän ja haastavan taipaleensa aikana ravintola on ollut ensimmäisenä tekemässä asioita, joita nykyään pidämme itsestään selvinä. Se oli ensimmäinen kalaravintola. Kravattipakko poistettiin heti 60-luvun alussa. Pizzeria oli maan ensimmäisiä. Nouvelle cuisine tuli Suomeen Rivolin kautta, samoin sous vide -kypsennystekniikka.
Rivolin tämän päivän herkut ovat monella tavoin tuloksia Ragni Rissasen sisukkaasta ja näkemyksellisestä työstä suomalaisen ravintolaelämän piristämiseksi, ja siitä ovat hyötyneet kaikki, niin ystävät kuin kilpailijatkin.
Tsekkaa Rivolin menu kokonaisuudessaan täältä.
Rivolin ravintolaesittely täällä.
Teksti: Titti Myhrberg
Kuvat: Elina Engberg
