Roux tarjoaa klassista ranskalaista ruokaa suomalaisella otteella. Tämän lempeän ravintolan syleilyssä viettäisin mielelläni useammankin illan. Erityisen vahva suositus viiniharrastajille.
Kiitos poikaystäväni, Lahti on noussut minulle tärkeiden suomalaiskaupunkien listalle. Kysyin lahtelaisilta ravintolasuosituksia seuraavaa Lahden reissua ajatellen. Roux nousi vähintään joka toisen listalla esiin. Ravintola on saanut tunnustusta myös Suomen Gastronomien Seuralta, joka myönsi Vuoden ravintola 2016 -tunnustuksen Rouxille.
Helmikuussa 10 vuotta täyttävä Roux, joka muuten tarkoittaa kastikepohjaa, arvostaa klassista ranskalaista ruokaa. Tämä näkyy ruokalistan lisäksi viinilistassa, ruoanvalmistustavassa sekä tunnelmassa. Oman säväyksensä antaa ravintolan historia. Rouxin paikalla toimi ennen apteekki, jonka parhaat palat on jätetty paikalleen tuomaan ajan henkeä. Sisustus muistutti hyvin paljon helsinkiläistä Careliaa, joka on Rouxin tavoin ennen ollut apteekki.
Lahti-reissu on vihdoin koittanut. Jo ravintolan oven avaaminen tuo ihanan ruoan tuoksun. Kello on vasta viisi iltapäivällä, mutta paikka on jo lähes täynnä. Ympärillä on innostunutta puheensorinaa, samppanjalaseja ja tarjoilijoita herkullisten annosten kanssa. Pidän paikasta jo valmiiksi.
Annan katseen kiertää ympäri ravintolaa. Viinit nousevat heti esiin, niitä on hyllyt täynnä. Tiedustelen tarkemmin asiaa ja käy ilmi, että ravintolalla on listalla 250 erilaista viiniä. Osa on päätynyt ravintolaan puhtaasti asiakkaiden pyynnöstä. Ilta antaa odottaa paljon myös ruokajuomien puolesta.
Reilun tunnin junamatkan jälkeen hihkaisen onnesta, kun tarjoilija kysyy haluaisimmeko alkuun samppanjaa samalla kun tutustumme eri menuihin. Voi kyllä kiitos! Chardonnay rypäleistä valmistettu samppanja on elegantti ja kuplat miellyttäviä. Tästä on hyvä aloittaa.
Päätämme valita menun numero 3. Luvassa on alkuun lämminsavustettua harjusta, keskelle pitkään haudutettua porsaanposkea ja lopuksi suklaatrilogia. Poikaystäväni näyttää naurettavan tyytyväiselle sanan ”suklaatrilogia” kohdalla. Vatsa kurnuttaa ja sormet hipelöivät odottavasti ruokailuvälineitä. Ennen harjusta ruokahalua kuitenkin lämmitellään punajuurikeitolla ja vuohenjuustovaahdolla. Lämmin ja täyteläinen keitto tuntuu ihanalle sen hulahtaessa suuhun. Maistan myös ruisleipää, jonka juuri on ehtinyt kunnioitettavaan 130 vuoden ikään. Päälle reilu sipaus Mouhijärven meijerin kirnuvoita. Tätä kun saisi kotiin.
Menu aloitetaan Domaine Gresserin Duttenberg Rieslingillä (2014). Sitruunainen ja hapokas riesling on hyvä pari pöytään ilmestyvälle lämminsavustetulle harjukselle. Harjusta tulee syötyä aivan liian harvoin. Eipä sitä tosin kovin usein Prismasta löydykään. Rouxin omistajilla on vahvat siteet pohjoiseen, joten Lapin herkut ovat tulleet luontevaksi osaksi ravintolan menua. Harjus on peräisin Inarijärveltä.
Kalan omaa makua on kunnioitettu ja sen kaveriksi on tuotu sitä ylistäviä aineksia: versosalaattia, pikkelöityä keltajuurta ja kurkkuvinaigrettea. Eri rakenteiden ja makujen sinfonia on hieno. Sitä täydentää yrttinen tuoksu. Tykkään erityisesti asettelusta ja värikkyydestä tulee runsaasti lisäarvoa. Viinissä on ripaus jäännössokeria, mikä tuntuu hyvälle suolaisen annoksen kanssa.
Haluan tietää lisää ruoan alkuperästä. Tarjoilijanamme toimiva Ritva kertoo, että raaka-aineita hankittaessa rouxilaiset valitsevat aina parhaan tuotteen, joka sopii juuri heidän makuun ja tyyliin. Laatu merkitsee eniten. Välillä paras tuote tulee pientuottajilta, kuten alkuruoan Harjus. Pienillä tuottajilla on myös paras reagointikyky. Uusia tuotteita saa ketterämmin kuin isommilta toimijoilta.
Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini: Kettmeir Pinot Nero Alto Adige DOC 2015. Hetkeen mielenkiintoisin punaviini, jota olen maistanut. Pinot Noir -rypäleistä valmistettu heleänpunainen viini tuoksuu suomalaiselle marjametsälle. Yllättävän täyteläinen viini maistuu punaisille marjoille.
Viinin kumppaniksi tarjotaan pitkään haudutettua porsaanposkea, portviinikastiketta, omenaa ja rosmariiniperunaa. Värikästä ja todella täyteläistä. Kun haarukalliseen viimein osuu reilu pala omenaa, kaikki käy järkeen. Kirpsakan makea omena tuo mahtavan lisän lihalle ja hennon rosmariinisille perunoille.
On jälkiruoan vuoro. Suklaatrilogia kuulostaa kertakaikkisen tuhdille kokemukselle. Ja sitä se myös on. Annos on yksi Rouxin klassikoista. Muutaman kerran se on tiputettu pois listalta uutuuksien tieltä. Asiakkaat olivat päätöksestä toista mieltä, joten annos on kiltisti palautettu kunniapaikalleen. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen ymmärrän miksi. Eri lämpötilat, maut ja rakenteet sekoittaa mielen mahtavalla tavalla. Mokkakinuski on syntisen hyvää. Suklaamarkiisin koostumus on täydellisen pehmeä. Fondantin sisus valuu kuin laava lautaselle leikkaamisen jälkeen. Unohdan hetkeksi, että suklaajälkkärit eivät yleensä ole suosikkejani. Tämä on.
Ruoan lisäksi on yksi syy, jonka vuoksi voin suositella Rouxia lämpimästi. Palvelu. Se on loistavaa. Tarjoilijat tietävät annoksista ja tuottajista kaiken. Ruoka saapuu pöytää hyvällä tahdilla ja jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus. Sellaisesta mä tykkään. Pieni ja hauska asia oli myös vessan ”varustelu”. Halutessasi voit suihkauttaa hyllyltä löytyvää hajuvettä tai rasvata tuoksuvalla rasvalla kädet pesun jälkeen. Pieniä juttuja, joilla voidaan kertoa kuinka tärkeä asiakas on.
Kiitosten jälkeen on aika jättää palautetta. Viinipullon korkin voi tiputtaa risuihin, ruusuihin tai siihen välille. Ruusuja, tottakai.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Ravintola Roux
Rautatienkatu 7, 15100 Lahti
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
*Roux tarjosi illallisen
