TopTravelsin Anita kävin testaamassa ravintola Bruxxin. Lue, millaisen makuelämyksen New Belgium -ravintola tarjosi.
Tallinnan ravintolatarjonta jaksaa aina yllättää, ja tällä kertaa suuntasimme ystävättäreni Terhin kanssa testaamaan Bruxx-ravintolan, joka sijaitsee Rotermannissa.
Tulimme testaamaan, mikä tässä paikassa oikein on se “juttu” – miksi niin moni suomalainen on ottanut tämän ravintolan omakseen. Suomalaisia ajatellen sijainti on erinomainen, sillä Tallinkin D-terminaalista Viru-keskukseen johtava kävelyreitti kulkee suoraan Bruxxin kautta.
Heti sisään astuessa huomaa, että paikka huokuu rentoa mutta tyylikästä tunnelmaa. Ulkona tihutti syksyistä sadetta, ja ystävällinen tarjoilija otti takkimme vastaan hymyillen. Jo ovensuusta näkee avoimen keittiön, josta kantautuu lupaavia tuoksuja ja pieni vilahdus siitä, mitä keittiössä parhaillaan valmistuu.
Kuva: Ensimmäinen kerros, josta voi katsella kävelykaden tunnelmaa
Ravintolan sisustus on moderni ja viihtyisä, valaistus pehmeä ja taustalla soi juuri sopivalla volyymilla musiikkia, joka täydentää illallisen tunnelmaa häiritsemättä keskustelua.
Aloitimme illan lasillisilla proseccoa (Prosecco Solicum Biologico) ja päätimme jakaa alkupalat perunavohvelit ja lohitartarin, jotta saisimme maistella ja testata mahdollisimman montaa eri annosta. Tämä osoittautui loistavaksi päätökseksi ja näin saimme paremman kokonaiskuvan ravintolan tarjonnasta.
Kuva: Alkupalaksi perunavohvelit ankalla sekä lohitartar
Alkupalat olivat erinomaista: huolella valmistettua, raaka-aineiltaan laadukasta. Jokainen annos oli kauniisti aseteltu, ja makujen tasapaino kertoi keittiön ammattitaidosta.
Juttelimme tarjoilijan kanssa Bruxxin:n menun suosikeista, joita suomalaiset asiakkaat erityisesti rakastavat, ja lista olikin pitkä! Näyttää siltä, että lähes koko Bruxxin menu on löytänyt tiensä suomalaisten sydämiin. Hän kertoi, että jos muutama pitää nostaa niin lohifilee ja naudan entrecôte kuuluvat suomalaisasiakkaiden ehdottomiin suosikkeihin. Myös burgerit maistuvat matkailijoille täällä usein.
Kuva: Lohifilee on suomalaisten asiakkaiden suosikki
Me lähdimme testaamaan uusia makuja. Pääruoaksin valitsin ankkaa, kun taas ystäväni Terhi päätyi lampaaseen. Molemmat annokset näyttivät upeilta jo ensisilmäyksellä, kauniisti aseteltuja ja tuoksultaan houkuttelevia. Alkuillan hämärässä ja tunnelmavalossa otetut kuvat eivät pysty vangitsemaan annosten kauneutta ja viimeisteltyä esillepanoa.
Kuva: Hitaasti kypsennetty ankka, lisukkeet ja viimeistelty makumaailma.
Lammasannos nousi ansaitusti tämän illan ykköseksi. Liha oli mureaa ja mehukasta, ja maut pääsivät oikeuksiinsa huolellisesti rakennettujen lisukkeiden ansiosta. Itse naautin erityisesti ankan täyteläisistä kastikkeista ja luumu-chutneysta, jonka hienovarainen makeus ja hapokkuus sopivat annokseen erinomaisesti.
Ai niin, viiniksi lampaan kanssa kannattaa valita täyteläinen Mottura Primitivo di Manduria, joka sopii erinomaisesti tämän annoksen makuihin.
Tässä vaiheessa olimme jo melko täynnä, mutta emmehän voineet poistua maistamatta jäkiruokaa. Jälkiruoat olivat todella herkullisia, täydellinen päätös illalliselle.
Kuva: Jälkiruoat ovat todella reiluja ja sopii jaettavaksi
Tarjoilija muistutti meitä, että Bruxxin kuuluisaa vohveliannosta tullaan syömään kauempaakin ja se on ravintolan ehdoton ylpeydenaihe. Vohvelit on myös hyvä valinta jaettavaksi, jos pääruoka on ollut täyttävä.
Erityiskiitos kuuluu palvelulle, joka oli alusta loppuun asti ystävällistä, huomaavaista ja aidosti lämmintä. Tuli olo, että asiakkaista oikeasti välitetään.
Koko illan meistä huolehti tarjoilija Georg, jonka lämmin ja ammattitaitoinen palvelu viimeisteli illan täydellisesti.
Ravintola Bruxx onnistui yhdistämään belgialaisen keittiön ja modernin tyylin tavalla, joka tekee vaikutuksen heti ensikosketuksesta. Tämä on ravintola, johon tekee mieli palata, oli kyse sitten illallisesta ystävien kanssa tai erityisestä hetkestä Tallinnassa.
Suosittelemme lämpimästi! Erityismaininnan ansaitsee myös ravintolan poikkeuksellisen laaja juomalista. Ravintolan toiseen kerrokseen mahtuu isommankin seurueen kanssa.
Teksti ja kuvat: Anita Jarrah
