Keittäminen on kivaa!
Ilmoitin 5-vuotiaana mummolan liiterin portailla raparperinlehtiä pannulla paistaessani, että minusta tulee isona kokki. 1970-luvulla se ei ollut kovinkaan yleinen ammatti. 1980-luvun lopulla pääsin Kuopion hotelli- ja ravintolakouluun ja jo vuonna 1989 tulin ensimmäisen kerran töihin Puijonmäelle – kesäpojaksi. 30 vuotta on kulunut tällä mäellä, jossa olen edennyt apupojasta keittiömestariksi. Vuosiin on mahtunut kaikenlaista ja erilaisia ruokasuuntauksia. Matka on ollut mielenkiintoinen ja hauska.
Minulle lähiruoka on itsestäänselvyys ja hyvin luontainen asia ruokafilosofiassani, joka nojaa suomalaiseen ruokaperinteeseen, käsityöhön ja raaka-aineiden kunnioittamiseen. Haluan käyttää keittiössä mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita ja teen mielelläni yhteistyötä pienten tuottajien kanssa.
Inspiraatiota työhön ammennan lukemalla, keskustelemalla ja tutkimalla pysyäkseni ajan hermolla. Minulla on tällä hetkellä käsittämättömän hyvä keittiötiimi, joka on täynnä nuoria ja innovatiivisia kavereita. Se on hienoa, sillä mitä enemmän ihmiset ideoivat, sitä helpompi on synnyttää asiakkaille hienoja elämyksiä.
Johdan keittiötiimiä kevyellä otteella. Haluan, että voimme hyödyntää arjessa jokaisen tiimin jäsenten vahvuuksia ja annan mielelläni kaikkien kukkien kukkia. Annan usein henkilökunnalle vapauden kehittää seuraavan viikon lounaslistaa, josta annoksia saattaa nousta myös á la carte-listalle.
Mitkä kaksi raaka-ainetta ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?
Suolaa, koska ilman sitä mikään ei maistu miltään ja suolan kaveriksi kotimaisen järvikalan.
