Ragu vie makumatkalle pohjoisesta Italiaan.
Saavuimme Raguun talvisena, hiljaisena iltana. Olin käynyt ravintolassa kaksi kertaa aiemmin ja muistelin, että niistä oli jäänyt pelkästään hyviä muistoja. Osasin siis odottaa jälleen hyvää, kun taas seuralaiselleni kerta oli ensimmäinen Ragussa.
Ragu yhdistää skandinaaviset maut ja Italian parhaat viinit, joista tarjoilija kertoi olevan 70% Ragun omaa maahantuontia. Omia viinitiloja ravintolalla on 8 kappaletta.
Sisustus ravintolassa on hienostunut ja tyylikäs. Saimme rauhallisen kulmapöydän ja eturivin paikat hyllyille aseteltujen viinien tutkiskeluun.
Tarjoilijamme kertoi tilassa olleen aikoinaan leipomo ja sen takia Ragulla on oma Focaccia. Tässä herkullisessa leipälautasessa oli focaccian lisäksi mallasleipää, näkkäriä ja parmesanmuffinssi. Levitteinä löytyi tomaattihummus, puolukkahillo, gorgonzola levite ja aina niin taivaallisen makuinen ruskistettu voi. Puolukkahillo oli ihanan villi vaihtoehto leivälle, mutta lempiyhdistelmäni oli mallasleipä ruskistetulla voilla.
Alkuun saimme kuohuvaa (Nino Franco, Valdobbiadene Prosecco Superiore Brut, Veneto), joka oli raikas startti herkulliselle illalliselle.
Alkupalaksi eteemme ilmestyi annos, joka piti sisällään hiillostettua siikaa, hapanjuurivohvelia, mätiä, smetanaa ja marinoitua punasipulia. Annos hiveli niin makuhermoja kun silmiäkin. Makupariksi oli yhdistetty Slovenian rajalta tuleva valkoviini (Schiopetto, Collio Sauvignon 2017).
Seuraava annos oli yllättäjä. Häränhäntätortellineja, osterivinokasta, pinjansiemeniä, jonka sekaan kaadettiin häränhäntä-sipuliliemi. Olimme kiitollisia, että saimme lusikat, koska liemi oli niin hyvää, että sitä ei voinut jättää pisaraakaan lautaselle! Juomaksi tarjoiltiin yllättäen valkoviini (Cantine Zanchi, Majolo Malvasia 2015, Amelia), joka oli sopivan tuhti maultaan lihan kaveriksi.
Olimme onnekkaita, sillä tämäkään annos ei ollut vielä pääruoka. Viiriäisenkoipia, Parmesan-röstiperunaa, keltajuurta ja tryffelimajoneesi maistui juuri niin hyvältä miltä kuulostaakin. Maut sointuivat yhteen punaviinin (Aldo Rainoldi, Inferno Riserva Valtellina Superiore 2016) kanssa.
Ja nyt pääruokaan! Paahdettua nieriää, appelsiiniarancini, porkkanapyreetä ja piparjuuriveloute. Tämä annos toi kesän keskelle talvea sen värikkäällä ulkomuodollaan ja pirteillä mauillaan. Roséviini (Puianello, Lambrusco Ancestrale Rosato Secco 2017, Emilia-Romagna) toi lisää kesäisyyttä punertavalla värillään ja oli kauniin sakea.
Jälkiruoka oli kaunis asetelma jogurttisorbetista, marenki lastuista ja paahdetusta valkosuklaasta. Myös sitruuna maistui tästä herkusta ja toi täyttävän illallisen päätteeksi kylmän sorbetin kanssa kivan raikkauden. Emme kumpikaan ole jälkiruokaviinien ystävä, joten kummallakaan ei ollut suuria odotuksia viimeistä juomaa kohtaan. Tämä herkän vaaleanpunainen jälkiruokaviini (Puianello, Le Gemme Malvasia Dolce Frizzante, Emilia-Romagna) sai seuralaiseni hämmästyneenä toteamaan tämän jälkiruokaviinin olevan paras, mitä hän on koskaan maistanut.
Vierailu Raguun oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Yksikään ruoka tai viini ei jättänyt meitä kylmäksi. Vielä palvelua täytyy korostaa, sillä tarjoilijamme kertoi kiinnostavia faktoja ruoasta ja viineistä läpi illan ja sai meidät tuntemaan olomme hetken ”erityisiksi”.
